Lintuharrastajaveteraani Pentti Rauhala äkkää kasvittoman tasangon keskeltä maastonvärisen, pilkullisen meriharakan munan. Asiantuntijalta homma käy helposti, sillä munan omistaja on jo hyvän aikaa houkutellut kulkijoita pois kotireviiriltään. Pesimäpuuhissa oleva töyhtöhyyppä viekoittelee vieraita toisaalle samasta syystä, mutta hätäisemmin elein.
Stora Enson Veitsiluodon tehtaiden maisemoidun kaatopaikan rautatien välinen kapea, aikaisemmin veden peittämä alue on täytetty parkilla ja muulla puujätteellä. Näin se pysyy pitempään kasvittomana ja erinomaisena pesimäpaikkana avomaiden linnuille.
Tällaista lakeutta löytyy kahden neliökilometrin teollisuusalueelta enemmänkin. "Sitä parempi, mitä enemmän möyrivät. Näin kasvittomia kenttiä riittää linnuille", Rauhala tuumaa.
Veitsiluodon ja Botnian Kemin tehtaiden tasangoilla pesii meriharakoita enemmän kuin muualla koko Kemi-Tornion alueella. Meriharakat ovat siirtyneet pitkien piippujen katveeseen, sillä saariston rehevöityminen on vienyt niiltä perinteisiä pesimäpaikkoja.
"Täällä avomaiden linnusto on rikas, ja lintuja yleensäkin jopa hämmästyttävän paljon" sanoo Rauhala, joka katsasti tehtaan tontin ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla.
Mutta eivät pelkästään avomailla viihtyvät lajit pesi sellun, paperin ja pinokuutioiden syntysijoilla. Kohtuullisen monipuolinen maisema avonaisista kenturoista pieniin metsiköihin, merestä ja makeavesialtaan kala-aitasta massiivisiin rakennuksiin tarjoaa pesäalustoja ja lymypaikkoja siivekkäille ja siivettömille. Ruokaa riittää: puujätteen keskellä kihisevät hyönteiskolonnat.
Tehtaan jylyn läpi kantautuu lintujen konsertti, tervapääskyt antavat ilmailunäytöksiä ja arkittamon varaston kattorakenteisiin suhahtelee haarapääskyjä pesilleen. Rauhala laskeskelee, että tontilla pesii kolmisen kymmentälajia, erityisesti avomaa- ja kulttuurilajeja. Metsälajit ovat valtaosin väistyneet teollisuuden tieltä. Kraatterimaisessa tuhka-altaassa on Kemin ainoa nokikanan pesimäpaikka.
Lintuasiantuntijana Rauhala on tyytyväinen metsäjättien ja lintumaailman yhteiseloon. Molemmat tehtaat ovat hoitaneet yhteistyön luonnonystävien kanssa mallikelpoisesti.
"Aina on päästy yhteisymmärrykseen. Kierrämme vuosittain alueen ja katsomme, mikä on tilanne", hän kertoo. Pesimäaikana vältetään isoja maanmylläysoperaatioita.
Hyvä esimerkki mutkattomasta käytännön paikallisyhteistyöstä tulee muutaman vuoden takaa, kun tehdasalueella linjattiin puutavararautatie uuteen paikkaan. Linjalta löytyi uhanalaisen ruskosuohaukan pesä, ja radan rakentajille tuli ongelmia. "Pesä siirrettiin, emo jatkoi poikasten ruokkimista, eivätkä ratatyöt pysähtyneet."
Valtaisa työmaa ja linnut tulevat hyvin juttuun keskenään. "Tämä on itse asiassa rauhaisa pesimäalue", Rauhala sanoo. Keskuskonttorin vieressä, luontopolun laavun kupeella, on telkän pesä, pesässä hautomo päällä.
Mutta lintujen lisäksi muullekin eläimistölle on sijansa Veitsiluodon saarella. Sen nisäkäslajisto ei juuri ympäristöstään poikkea. Jäniskanta on kasvanut jopa valtavan suureksi, villiminkkejä on paljon, piisamit ja kärpät viihtyvät alueella. Mutta oravia on vähän, koska kävyt puuttuvat.
Pikavisiitin saarelle tehneisiin erikoisuuksiin lukeutuu susi, joka muutama vuosi sitten ikuistettiin valvontakameran kuvaan. Jotkut väittävät nähneensä ahmankin, mutta karhua ei toistaiseksi ole bongattu seuraamassa sellunkeittoa.
"Yhtenä päivänä kettu tuli pyörätiellä vastaan. Se oli melkoisen kesy, katseli silmiin siihen malliin, että kumpi väistää", naureskelee Veitsiluodon tehtaiden tiedottaja Taisto Saari.
Repolainen ei välttämättä ole toivottu tulija suljetulle saarelle; pitkähäntä on siellä kuin kettu kanatarhassa.