"Sutkaus kaks pölijää teki mölijää on opettanut myös Meri-Oulun hallitusta", jaksaa toiminnanjohtaja Ari Stjerna vielä veistellä, vaikka vitsit muutoin ovat nyt todella vähissä.
Alkuviikosta jätetty Meri-Oulun konkurssihakemus on kova pala, kun tapahtumalle sinänsä oli tilausta ja tiedettiin mikä mätti.
"Ei Oulussa mitään kirousta ole. Pitää vaan tehdä sillä mallilla, mikä on osoittautunut toimivaksi muuallakin."
Jos Meri-Oulusta jotain opittiin, niin ainakin se, että festivaalin järjestäjä ja bisneksen pyörittäjä eivät voi olla yksi ja sama. Rakennelmien ja toimitilojen tulisi olla joko kaupungin tai muun julkishallinnon omistuksessa tai sitten toimia omina kiinteistöyhtiöinä, jotka pystyisivät järjestämään tiloihin muuta toimintaa niiksi ajoiksi, jolloin ei ole festivaalitapahtumia.
Oululaiset
kateuspäivät
Toinen tärkeä seikka on uusiutuminen: vähintään viiden vuoden välein on tarjottava nähtävää ihan uudella konseptilla. Niin pysyy yllä sekä yleisön että sponsoreiden kiinnostus.
"Kyllä Oulun kesätapahtumiin voi jatkossakin ilman muuta kuulua joku musiikkinäytelmä. Se vaan kannattaa nivoa kiinni kaupungin muihin tapahtumiin ja markkinoida koko hoitoa yhdessä. Nimenomaan markkinointi olisi kyllä kaupungin tehtävä, koska sekin siitä hyötyy", toteaa Stjerna.
Oulun kesän muiksi tapahtumiksi Stjernalla on jo muutamia ehdotuksia: miten olisi esimerkiksi nykytyyliin hyvin sopivat oululaiset kateuspäivät. Jokainen saisi sanoa etukäteen, miten hommassa käy ja arvioida sitten jälkikäteen, miten hyvin arvio piti paikkansa. Tai miltä kuullostaisi mahtava nurkkakuntaspektaakkeli...
Vakavasti puhuen Stjerna toivoo hartaasti, ettei Meri-Oulun konkurssi latistaisi suunnitelmia huvikeskuksen rakentamisesta Hietasaaren Vaakunakylään. "Meri-Ouluhan olisi ollut vain osa sitä." Vaakunakylässä Oululla olisi Stjernan mielestä ainutlaatuiset mahdollisuudet luoda jotain, mitä muualla ei ole.
Liian suurella
rytinällä
Kaupunki on jo ilmoittanut, että se ei rakenna eikä järjestä mitään Vaakunakylään, mutta tarjoaa puitteet.
Tapahtumiin kyllä tarvitaan myös julkista tukea, huomauttaa Stjerna.
"Ilman sitä ei mikään kulttuuritapahtuma pärjää, kun innostuneita mesenaattejakaan ei enää ole liiemmin tarjolla."
Stjerna on vertaillut julkisen tuen määrää muiden kaupunkien kesätapahtumissa. "Yleensä 20-30 prosenttia tulee avustuksina kunnilta, kaupungeilta ja valtiolta, sponsorituloja on paikasta riippuen 20 prosenttia ja pääsylipputuloilla katetaan puolet."
Meri-Oulun tapauksessa kaupungin tuen määrä oli kolmen vuoden aikana yhteensä 17 prosenttia, lipputuloista saatiin puolet ja loput yrityksiltä.
"Meri-Oulun suurin virhe jälkikäteen ajatellen oli rakentaa rytinällä valtaisat rakennelmat ja uskoa, että kaupungin kerta-avustuksella pärjää", tilittää Stjerna. Katsomon rakentamisesta ja laivan ostosta kertyneistä veloista ei päästy eroon koko aikana, vaikka tapahtumat kyllä vetivät ihan kiitettävästi.
Samaan hengenvetoon Stjerna nostaa hattua Meri-Oulun synnyttäjälle ja henkiin puhaltajalle Jussi Malmille, jolla oli ilmiömäinen kyky saada ihmisiä ja yrityksiä liikkeelle asian taakse. Talkootyötä tehtiin aivan valtavasti, mikä tekee konkurssista vielä surullisemman.
"Mutta ehkä olisi kannattanut lähteä varovaisemmin liikkeelle."
Kuolemankurvissa
ainakin kerran
Stjerna epäilee, että kaikki menestyneet kulttuuritapahtumat ovat käyneet kuolemankurvissa vähintään kerran. "Julkinen tuki on ne yleensä pelastanut."
Porin Jazzin pelasti toistakymmentä vuotta sitten organisaatiouudistus, jossa tapahtuman taakse muodostettiin kolmijakoinen kokonaisuus: yhdistys, yritys ja säätiö. Samaa yritettiin Oulussakin, mutta se olisi edellyttänyt kaluston kauppaamista.
"Toivo olisi mennyt kaupaksi heti, jos kaupungilta olisi saatu lupa tuoda se torin rantaan."
Tarvitaan myös
markkinahumua
Porissa yhdistys vastaa festivaalin ohjelmasta, yritys bisneksen pyörittämisestä ja tukisäätiö tukee jazzmusiikin harrastusta. Lisäksi on perustettu yhdistyksen ja kaupungin tytäryhtiö Pori Marketing Office, joka järjestää kokouksia ja konsertteja avaimet käteen -periaatteella.
Silloinen toimitusjohtaja Harri Kainulainen totesi, ettei ilman tervettä bisnestä pärjää. Pelkällä taiteella ei eletä, mutta jos talous on kunnossa, voi taiteellista tasoa pitää yllä. Stjernan on helppo yhtyä tähän:
"Juuri niin se on. Jos halutaan korkeatasoisia tapahtumia, niiden kylkeen tarvitaan myös markkinahumua, jotta ne kannattaisivat..."