Painissa vyörytys vie alkuvikinän jälkeen mukanaan komeasti, eikä vastustaja välttämättä tiedä, milloin on puolivälissä. Vyörytyksestä voi saada pisteitä, mutta politiikassa paljon tätä arvokkaampaa: liiat vastuut ja huolet pois.
Kunnille on vyörytetty lukemattomia pururatoja, teollisuushalleja, pesäpallokenttiä, jäähalleja ja ties mitä. Myös jokin yritys voi saada kunnasta niin hyvän niskaotteen, että päättäjät tekevät kiltisti kaiken mitä firma haluaa.
Tyypillistä on, että innostunut ryhmä vakuuttaa huolehtivansa jostain, kunhan vain kunta tekee oman osansa. Karmeaksi lopuksi kaikki kaunis kaatuu kunnan syliin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat monen Oulun ympäristökunnan riesaksi kaatuneet jäähallit.
Vyörytys kannattaa suunnitella mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että asiaan sidotaan ja vihitään mahdollisimman paljon keskeisiä päättäjiä. Toiminta on sen jälkeen mukavaa ja varmaa.
Meri-Oulun rahoituskiista täyttää erittäin hyvin kunnon vyörytyksen merkit.
Talousahdinkoon ajautunut yhdistys tarjoaa kaupungille Toppilansalmen möljän rakennelmia 400 000 eurolla. Ei riitä, että kaupunki on antanut kolmena vuonna avustusta järjestölle kaikkiaan 450 000 euroa aina leimalla "tämän ainoan kerran".
Rahat eivät ole menneet kulttuurilautakunnan kukkarosta vaan keittiön kautta kaupunginhallituksen käyttövaroista.
Kulttuurilautakunnan kannalta tämä on helppoa, koska rahat tulevat omien rahojen ulkopuolelta. Mutta se on hyvin kiusallista. Miten hoidetaan jämäkkää ja hanskassa olevaa kulttuuripolitiikkaa, jos keittiön oven saranat kuluvat liikaa? Kuka tosiasiassa päättää, mitä kulttuuria tuetaan verorahoilla?
On korkea aika lyödä kortit pöytään. Mitä Meri-Oulu aikoo tarjota jatkossa? Mitä suurta ja upeaa? Onko sieltä odotettavissa jokin koko maata kiinnostava tapahtuma, jota kannattaa tukea?
Valitettavasti tähänastiset kokemukset eivät anna aihetta suureen rinnan röyhistelyyn. Isolla näyttämöllä tehty kesäteatteri iltakaljoineen ja iltamineen on valovuosien takana supertapahtumasta ja jättikatsomo ei oikein toimi. Näyttelijöiden ilmeistä ei saa selvää enää katsomon puolivälissä, saati sitten yläriveillä. Jokin ei vain toimi.
Annetaan markkinavoimien toimia. Joku huolehtii Meri-Oulusta tai sitten ei. Kaupunki on jo osansa hoitanut. Toppilansalmesta pitää joka tapauksessa kerätä kimpsut ja kampsut parissa vuodessa asuntomessujen alta. Muutto ei ole halpaa. Kaupungin piikki ei välttämättä tylsyisi jatkossa.
Kun kuuluisa "kolmas taho" on neuvotellut rakennelmista, siitä vaan.
Jos kaupunginisät päättävät kuitenkin nostaa Meri-Oulun pystyyn, on vähintään kohtuullista, että veronmaksajat saavat tarkkaan tietää, mitkä ovat talousrahkeet. Ja kenen nimiä on nyt papereissa, jos huonosti käy?
Hiihtoliiton Paavo M. Petäjä ja hiihtäjät kadehtivat varmaan Meri-Oulun taloustiedottamista. Liioin mitään ei sanota.
Kuitenkin veronmaksajia tarvitaan. Se on aina huono merkki.