Oulu Hellepäivän uintiretki oli kääntyä järkyttäväksi murhenäytelmäksi, kun neljä oululaisen Ylimartimon perheen lapsista oli hukkua Hailuodon Rantasumpun rannassa sunnuntai-iltapäivänä.
"Olimme nauttineet uimisesta jo puoli tuntia, kun ukkosmyrsky tuli silmänräpäyksessä", perheen äiti Aila Ylimartimo kertoo. Kovassa aallokossa hän huomasi yhtäkkiä, että jalat eivät enää yltäneetkään pohjaan. Sama tilanne oli myös äitinsä vierellä uineella Janilla.
Perheen muut lapset, Suvi, Satu, Joona, Jonna ja Anniina olivat vielä kauempana myrskyisäksi muuttuneella merellä.
"Lähdin hirveällä kiireellä kohti rantaa. Jos en olisi käynyt talvella vesijuoksussa, kunto olisi pettänyt, enkä olisi jaksanut uida Jani mukanani", Aila sanoo.
Hän lähti välittömästi hakemaan apua rannalta, missä isä Veikko oli. Veikko lähti kahlaamaan mereen kahden muun miehen kanssa. "Huonona uimarina minun olisi ollut mahdotonta lähteä aallokkoon uimaan."
Tällä välin perheen vanhin tytär Susanna lähti hakemaan vielä mereen jääneitä sisaruksiaan. Hän oli ollut rannassa vahtimassa yksivuotiasta poikaansa.
"Ensin en tajunnut tilanteen vakavuutta. Kahlasin vedessä, ja yritin huitoa ja huutaa heille. Äkkiä huomasin, että aina yhden pää painui veden alle."
Sosiaali- ja terveysalan opinnoissaan myös hengenpelastusta opetellut Susanna ei tästä hätääntynyt vaan pysyi rauhallisena. Hän kykeni toimimaan koulun oppien mukaan ja pelasti sisaruksensa uimalla vedestä yksi kerrallaan apunaan Suvi, joka selvisi merestä omin avuin.
Lapsista Satu oli ajautunut kauimmaksi. Äitinsä tavoin hän huomasi yhtäkkiä, että jalat eivät enää kantaneetkaan. "Yritin uida rantaa päin, mutta aallot kiskaisivat aina kauemmaksi. Silloin iski paniikki, että voimat loppuvat."
Suvi ui Satua vastaan, ja yritti kannustaa siskoaan. "Aalloista pääsi ohi vain sukeltamalla niiden läpi", Suvi kertoo pelastusoperaatiostaan. Lopulta Suvi onnistui vetämään Satun lähelle rantaa.
Äidin mukaan hänen lapsensa ovat urheilullisia ja hyväkuntoisia, mutta meren voimat ovat valtavat. "Nyt näki, että pieni ihminen ei mahda merelle mitään."
Ensimmäinen hetki yhdessä rannalla kaiken tapahtuneen jälkeen oli mietteliäs. "Se oli varsin vaisu, ei paljon sanoja löytynyt", Aila kertoo. "Oli onni, etteivät lapset luovuttaneet", Veikko jatkaa.
Perhe purki tapahtunutta hiekkarannalla syöden samalla eväitä. Sen jälkeen koko perhe kävi vielä rantavedessä, ettei uintireissusta jäisi pysyvämpää traumaa. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli monelle perheenjäsenelle uneton.
Pysäyttävän tapahtuman jälkeen lasten merkitys perheessä korostui entisestään. "Taloudelliset arvot eivät merkitse enää mitään. Olemme aina eläneet lasten kautta, mutta nyt elämme vielä enemmän. He ovat suuri lahja", Veikko kertoo.
Vaikka Rantasumpun ranta on kesällä ajoittain vilkas, rannalla ei ole uimavalvojaa eikä pelastusvenettä. "Missään ei näkynyt edes pelastusrengasta. Niitä pitäisi olla ainakin pari-kolme, eikä se olisi kustannus eikä mikään", Veikko ihmettelee.