Kuntajakoselvittäjä Timo A. Säkkinen sai viime vuoden lopulla valmiiksi ehdotuksensa Kemin, Tornion, Keminmaan, Simon ja Tervolan yhdistämisestä.
Ehdotuksen mukaan Meri-Lapin alueesta tehtäisiin uusi yli 60 000 asukkaan kaupunki. Se kilpailisi Lapin suurimman kaupungin kunniasta Rovaniemen kanssa.
Vaikka kaikki järkisyyt puoltavatkin yhdistymistä, selvitysmiehen ehdotus on saanut kylmää kyytiä jokaisessa alueen kunnassa. Nokitus on ollut sen verran kovaa, että vain uhkarohkeimmat panisivat roponsa likoon kuntaliitoksen puolesta, kun alueen valtuustot kokoontuvat päättämään asiasta tammikuun lopulla.
Taistelussa kuntaliitosta vastaan on kaivettu esiin kaikki vanhat aseet vuosien varrelta. Jos tuijotetaan pelkästään peruutuspeiliin, riidan aiheita löytyy kosolti. Eri asia on, kenellä on tässä tilanteessa kykyä nähdä eteenpäin. He tuntuvat olevan nyt harvassa.
Meri-Lapin kunnat Kemi, Tornio, Keminmaa, Simo ja Tervola muodostavat maantieteellisesti yhtenäisen alueen. Työssä käydään ristiin kunnasta toiseen. Siinä mielessä alue sopisi mitä luontevimmin yhden kunnan rajojen sisälle.
Ehdotuksen mukaan kaikki viisi kuntaa lakkaisivat vuonna 2012, ja uusi kunta aloittaisi seuraavan vuoden alussa.
Syy uuden kunnan perustamiseen on siinä, että näin kyetään turvaamaan kunnalliset palvelut pitkälle tulevaisuuteen. Jo nyt on näköpiirissä, että etenkin alueen pienemmillä kunnilla on vaikeuksia huolehtia kuntalaistensa palveluista vaadittavalla tasolla.
Kemi ja Tornio varmaan pärjäisivät itsenäisinä kaupunkeina ainakin vähän aikaa - tosin todennäköisesti toimintoja koko ajan viilaten ja höyläten. Pienemmillä kunnilla viilausvara alkaa olla käytetty ja hätä on tulossa käteen, ellei meno muutu.
Vaihtoehto kuntaliitokselle on kuntien välisen yhteistyön syventäminen. Aivan oikein selvitysmies toteaa tämän kuntaliitosta huonommaksi vaihtoehdoksi. Eiväthän kuntien väliset erimielisyydet ja vuosien takaiset kaunat poistu yhtään sen paremmin tässä vaihtoehdossa.
Jokaisella kunnalla on omat päätöksentekoelimensä ja valmistelevat virkamiehensä. Jo yksistään viisinkertaisen byrokratian purkaminen toisi sekä merkittäviä taloudellisia etuja että joustavuutta toimintatapoihin.
Sen jälkeen kun yhdistyneessä kunnassa päästäisiin alkukyräilyjen yli,suurkunta tarjoaisi hyvät edellytykset kehittää aluetta yhtenä kokonaisuutena. Kuntien välinen kilpajuoksu työpaikoista ja markettitonteista voitaisiin lopettaa tarpeettomana ja etsiä ratkaisuja parhaan vaihtoehdon periaatteella.
Kuntaliitoksissa tunne juoksee usein järjen edelle. Näin on käymässä Meri-Lapin alueellakin. Jos ei keksitä muuta syytä vastustaa liitosta, riittää erimielisyyden aiheeksi pelkkä uuden kunnan nimi.
On syytä muistaa, että on kunnan hallinnollinen nimi mikä tahansa, historialliset nimet eivät häviä mihinkään. Meri-Lappi olisi hyvä kompromissi ja vielä komea nimikin.