"Onnen hetkeksi riittää se, että suihkusta tulee lämmintä vettä tai valot syttyvät sähkökatkon jälkeen."
Näin tuumaavat pohjoispohjalaiset Pia ja Mikko Pyhtilä, jotka ovat vuosia asuneet Tansaniassa. Heidän ja pariskunnan kolmen tyttären kotipaikka on Mwanza, joka lasketaan afrikkalaisimpiin kaupunkeihin. Turismi ei ole vielä sitä muokannut.
Pyhtilät iloitsevat sadekauden vehreydestä. He asuvat vehmaalla Viktoriajärven rantavyöhykkeellä omakotitalossa, jonka pihalla kukoistavat hedelmäpuut.
Tuoreet ananakset ja banaanit ovat makoisampia kuin Suomeen kuljetetut. Pyhtilät pöyhivät maata innoissaan, vaikka heillä on työnsä puolesta runsaasti projekteja.
Pyhtilät tulivat Tansaniaan Suomen Lähetysseuran kautta. Mikko tekee työtä hiippakunnan varainhankinnassa ja nuorten parissa. Pia opettaa esikoululaisia ja pitää opettajille seminaareja. Hän tekee myös naistyötä köyhillä peräkylillä, joiden selviytymiskamppailussa juuri naisilla on keskeinen rooli.
"Olen ollut esimerkiksi Busongossa, jonka väkeä on autettu ulos taikauskosta ja jatkuvasta pelosta. Nyt naiset polttavat itse tiiliä rakennuksia varten. Siellä neuvomme kansalaisia myös arjen asioissa, kuten hygieniassa."
Pia Pyhtilä otetaan ilolla vastaan, koska hän on yksi kehityksen moottoreista ja kuuntelee ihmisten huolia. Ratkaisuja etsitään yhteisvoimin.
Lapsien laittamista kouluun suomalaiset tukevat myös kummilapsitoiminnan kautta.
Aidsia sairastavia vanhempia on monilla alueilla jopa 10-20 prosenttia aikuisväestöstä ja lapset joutuvat raatamaan elättääkseen vanhempansa. Jopa kaikkein pienimmät auttavat vedenkannossa.
"Täällä lapset tulevat riemuiten kouluun", Pia Pyhtilä kertoo.
Pyhtilät ovat ilahtuneet, kun pontevimmat afrikkalaiset naiset kehittelevät lisätuloja käsitöistä. Naistyö järjestää myös pienlainoja mikrobisnekseen.
"Naiset ansaitsevat sillä muutaman tuhat shillinkiä eli muutaman euron kuukaudessa. Sanomalehdet ja esitteet muuttuvat taitavissa käsissä kauniiksi helmiksi ja kaulanauhoiksi. Kaljatölkeistä tehdään öljylyhtyjä."
Naistoiminnan vetäjä on Mama Lukamisa, joka on Piasta mahtava nainen. "Maman kanssa saan olla mukana mitä erilaisimmissa tilanteissa. Teemme vierailuja, kuljemme syntyvien ja kuolevien luo, pidämme kursseja."
Pyhtilöistä tansanialaiset ovat pääosin upeaa väkeä. "Ihmiset ovat enemmänkin kiitollisia siitä, mitä ovat saaneet, kuin tyytymättömiä siihen, mitä ei ole. He ovat perusmyönteisiä."
"Täällä on paljon solidaarisuutta. Monen työntekijän palkalla elätetään koko suku. Myös sairaista vanhuksista huolehditaan."
Kun yhdellä Pyhtilöitten lapsista oli toissaviikolla malaria, piispa perheineen tuli tervehtimään ja koko työyhteisö oli hengessä mukana.
Koska Suomi on auttanut Tansaniaa jo 1950-luvulta saakka, tansanialaisten asenne tulijaa kohtaan on myönteinen.
"Oman historiamme vuoksi meillä on ymmärrystä entisen siirtomaan kysymyksille. Usein suomalaisten toimintaa arvostetaan siksi, että meillä ei ole tapana harjoittaa sanelupolitiikkaa."
"Emme vaadi tansanialaista opettelemaan suomea, vaan puhumme maan kieltä, suahilia."
Mwanzan alueella on etenkin sadekaudella kaunista.
"Jakarandojen siniseen sekoittuvat liekkipuiden kirkkaanpunaiset kukinnot. Meille merkitsee paljon myös se, että kaupunki rajoittuu Viktoriajärven ´merimaisemiin´. Olemmehan kumpikin meren rannalta syntyisin, Pia Oulusta ja minä Pattijoelta", Mikko selvittää.
Mikko on tunnettu myös siksi, että hän opettaa ympäristökysymyksissä.
"Työ alkaa perusasioista. Olen neuvonut väkeä esimerkiksi siinä, ettei akkuja pidä jättää pihamaille tai vesikuoppiin lojumaan."
Hän opettaa ihmisiä jätteiden lajitteluun ja kompostien tekoon.
Pyhtilät toimivat myös Reilun Kaupan vahvistamiseksi. Viime vuosina Suomen vienti Tansaniaan on pysytellyt kymmenen miljoonan euron vuositasolla, ja Tansanian tuonti Suomeen on vain kymmenesosa tästä.
"Koetamme innostaa suomalaisia kuluttajia ostamaan mahdollisimman paljon Reilun Kaupan tuotteita", Pyhtilät sanovat.