On arki-ilta ja Kauppatorin ranta väkeä. On lämmintä kuin etelässä. Aurinko paistaa korkealta taivaalta, vaikka kello lähestyy jo iltakuutta. Laiturin kyljessä valkokylkinen paatti kelluu sisääntuloportti avoinna. M/S Alexandra siinä valmistautuu lähtemään suven toiselle purjehdukselle ja odottaa yleisöä.
Ilmoitustaulujen luona riittää tiirailijoita. Meren kutsu jo kutkuttaa monen mieltä. Mukaan lähtevien joukko jää kuitenkin vielä harvalukuiseksi.
Auringon kultaama vana piirtyy veteen, kun Alexandra lähtee kohti avomerta. Edessä on neljä tuntia lämpöä, laineiden liplatusta, merinäköalaa, rantojen kauneutta, hyvää seuraa, hyvää ruokaa, hyvää juomaa…eipä paljon enempää elämältä voi vaatia
Jonna Koukkari ja Kati Haataja asettuvat yläkannelle aurinkoon.
”On niin ihana ilma, että piti päästä merelle”, nuoret naiset hehkuttavat. Jonna on tullut Helsingistä parin viikon lomalle entiseen kotikaupunkiinsa Ouluun, jonne aina pitää tulla kun vain vähänkin on aikaa. Kati on aloittanut työt Alexandralla edellisiltana ja tulee nyt kokemaan, miltä tuntuu olla matkustajana.
”Tämä meri on kyllä ihana”, naiset vakuuttavat. Tosin Jonna puhuu ensi kertaa risteilylle osallistuvan vakaalla tietämyksellä. Alkumatkan tehdasmaisemat sytyttävät kaksikon irvailemaan tyyliin ”mahtavat maisemat”, mutta siitä viis, kun parempaa on myöhemmin tiedossa.
”Eilinen lietolaisporukka ylisti tämän retken kyllä maasta taivaaseen”, Kati muistelee ja kehuu edellispäivän fiilinkiä.
Nyt toisinpäin
Kannelle aurinkoon asettuu myös kolmen miehen seurue. Ilomieli elää puheissa ja huulet lentävät. Ympäristöäkin havainnoidaan. ”Tuossako on se kuuluisa uusi naistentanssipaikka”, joukko aprikoi Kiikelin lavaa. ”Se katsastetaan, kun mereltä palataan”, he nostattelevat.
Ali Halmetoja on tullut Haapavedeltä, Juha Syrjälä Ylivieskasta ja Juhani Jokilehto Porista. He ovat käypäläisiä Oulussa, muutaman viikon työkomennuksella, ja nyt nauttivat siitä, että hotelli-illan tai ravintoloissa istuskelun sijaan tarjoutui toisenlainen vapaa-ajan viettomahdollisuus.
”Kun näin hieno tilaisuus tuli, päätettiin, että nyt lähdetään katselemaan mereltä päin, miltä kaupunki näyttää”, miehet kertovat. ”Rannassa vähän aprikoitiin, tuleekohan sitä porukkaa tarpeeksi, että risteilystä tulee totta. Onneksi tuli.”
Oulu on Juhani Jokilehdolle kohtuullisen tuttu, työrupeamia on takavuosiltakin useita. Kesäkaupunkimeiningistä hän pitää. Rotuaari ja muut liikenteeltä rauhoitetut kadut ovat hänen mielestään upeita, samoin patiot. ”Ne ovat hyviä ihmisten kohtaamispaikkoja. Ei ole autoja häiritsemässä. Ihmiset istuskelevat ulkona ja käyvät shoppailemassa.”
”Sais silti olla kuin etelässä, katusoittajia, jonglöörejä, toimintaa pitää olla”, hän toivoo.
Risteilyn kolmikko on päättänyt tehdä maisemia ihaillen, maailmaa parannellen ja keskustellen muista kuin työasioista. Työ lipuu hetkeksi vastaan, kun Toppilan lämpövoimala piirtyy horisonttiin. Joukkoa alkaa naurattaa. ”Tuolta katolta me päivällä katellaan merelle päin. Nyt me katotaan mereltä katolle päin. Nähhään tämä toinen puoli.”
Raikkaan avokannen alapuolella sisäkannella ahertaa baarimestari Kari Säkkinen. Kesäkuuma nostattaa jo hien otsalle, eikä helpotusta ole tiedossa, kun sesonki juhannukselta pääsee täyteen vauhtiin. Risteilyillä palvelulle on sijaa ja tilausta.
Sesonki juhannukselta
Kolmatta vuotta baaria hoitava Kari on kesälintu niin kuin kokki Mika Ervastikin, joka loihtii aterioita pienessä keittiössään, merinäkymällä. Kun muuttolinnut tulevat kesäksi etelästä pohjoiseen, he tulevat pohjoisesta etelään. Talvikauden Ylläksellä palvelleina he ovat palanneet kesäksi tutuille rantamaisemille, tuttuun paattiin, tuttuihin tehtäviin.
Syntyjään kellolainen Mika tuntee rannat kuin omat taskunsa. Ruokalistassa näkyy paikallistuntemus. Tarjolla on muun muassa Varjakan ahventa, Kiikelin kanaa tai Perämeren pippuripihviä, joka lohisopan ohella on yksi keittiön suosikkiannoksista.
Henkilökunnan kolmas jäsen, kapteeni, sompailee paattia tottuneesti. Reijo Alakiuttu kuljettaa Alexandraa kuudetta kesää. Hän uskoo merellisen Oulun viehätysvoimaan niin paljon, että lihotti paattia viime talvena.
”Sahattiin laiva kahtia ja pantiin keskelle neljä metriä lisää. Saatiin tiloja erikokoisille pöytäseurueille”, hän kuvailee. ”Tuossa se tehtiin, samassa paikassa, missä tämä paatti on rakennettukin”, hän kertoo laivan lipuessa hiljakseen Kellon telakan ja kalasataman ohi.
Turistisesongin seassa Alexandralla iloitsevat erilaiset seurueet, kuten Oulun tiskijukat, jotka varaavat ”lemmenlaivan” jo vuotta aikaisemmin tietyksi viikonlopuksi. Myös häitä ja syntymäpäiviä aluksella juhlitaan. Kuumimpana sesonkina käy päivässä 300 ihmistä vesillä.
Liian likellä
Ensikertalaiseksi risteilijäksi tunnustautuu Marjaana Salomaa, niin Oulusta kuin onkin kotoisin. Rovaniemellä seitsemättä vuotta opiskeleva Marjaana katsoo kesämatkailua alan ihmisen silmin. ”Meri ja vesi ovat Oulun ilmeelle tosi tärkeitä, kun tämä on muuten näin tasaista seutua eikä täällä ole suunnattomia luonnonvetovoimakohteita”, hän miettii.
Mutta mikseivät risteilyt kuitenkaan houkuttele enempää, pohdimme. ”Ehkä ne ovat liian likellä. Jossakin ulkomaan turiskohteessa kyllä mennään vastaaville retkille, mutta täällä ei vain tule lähdettyä. Ei riittävästi tiedosteta paikallisia palveluja ja tuotteita ja arastellaan säätä liikaa.”
Myllyojan päiväkodin henkilöstö on lähtenyt pitämään porukalla hauskaa. Jo kolmatta kertaa he ovat valinneet risteilyn ruokineen päivineen. Liisa Sakko, Petri Mettovaara, Arja Pehkonen, Vuokko Toronoja, Eija Määttä, Raili Saksio ja TeaKaikkonen kerääntyvät sulattelemaan ateriaa avokannelle. ”On todella aivan mahtavat maisemat”, he ylistävät. Merihenkisyys on joukossa korkealla paitsi upean risteilyn myös sen takia, että se on ollut päiväkodin kantava teema kevätkaudella. Seuraavana päivänä tehdään vielä retki Hailuotoon.
Oulun jo piirtyessä horisonttiin, Tuomiokirkon, Tietomaan tornien ja vanhan vesitornin kohotessa valkoisen kaupungin ylle, myllyojalaiset pusertavat yhden toiveen.
”Sais olla selostusta mitä näkyy, missä on Hailuoto, missä Varjakan saari. Niitä ei tunne, kun harvoin täällä vesillä on.”