Presidentti Lennart Meren huomenna Tallinnassa järjestettävät valtiolliset hautajaiset ovat historiallinen tapahtuma monessakin mielessä - muun muassa siksi, että kukaan aikaisemmista valtionpäämiehistä ei ole saanut Virossa presidentin hautajaisia. Kukaan itsenäisen Viron valtionjohtajista ei ennen Merta myöskään kokenut luonnollista kuolemaa maassa, jota he johtivat. Muiden kohtalo on paljon karumpi.
Jo sotaa edeltävässä Virossa voi laskea olleen kymmenen valtionpäämiestä. Vain yksi heistä, Konstantin Päts oli perustuslain mukaan presidentti. Hän oli tuossa virassa keväästä 1938 kesään 1940.
Hänen edeltäjänsä olivat maan johtajia tittelillä riigivanem, jonka virkaa myös Päts ehti useampaan kertaan hoitaa.
Sotaa edeltävien valtionpäämiesten kuolinsyylista on kammottavaa luettavaa: "kuoli vankeudessa Venäjällä", "teki itsemurhan, kun häntä tultiin vangitsemaan", "ammuttiin Tallinnassa"...
Ylivoimaisesti näkyvin Viron sotaa edeltävistä päämiehistä oli juuri Päts. Hän ehti johtaa Viroa riigivaneman asemassa sekä demokraattisin oikeuksin että autoritaarisin poikkeusvaltuuksin ja vuoden 1938 jälkeen vielä vahvana presidenttinä.
Päts ei kuitenkaan valtiollisia hautajaisia saanut. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD kuljetti hänet Virosta Venäjälle, Bashkirian pääkaupunkiin Ufaan heinäkuussa 1940. Pätsin kohtaloksi tuli kuolla puolitoista vuosikymmentä myöhemmin Tverin alueella Burashevon kylässä sijainneessa mielisairaalassa.
Pätsin kuolinpäivä oli 18.1.1956. Hänet haudattiin mielisairaalaan läheisyyteen. Löydettyjen asiakirjojen mukaan entinen presidentti sai puuarkun, hänen päälleen puettiin silkkipaita ja miesten puku. Hautakiveä ei tullut. Viron neuvostotasavallan lehdissä entisen presidentin kuolemasta ei kerrottu sanallakaan.
Pätsin potilaskertomus saatiin Tallinnaan vuonna 1989. Hänen maalliset jäännöksensä löydettiin Burashevosta pitkien etsintöjen jälkeen kesällä 1990.
"Hautapaikka oli muuttunut metsäksi", kertoo etsintöihin osallistunut Konstantin Pätsin pojanpoika Matti Päts. Hautoja avattiin Matti Pätsin mukaan 46 ennen kuin oikea löytyi.
Konstantin Pätsin maalliset jäännökset haudattiin arvokkain menoin Tallinnan Metsäkalmistoon saman vuoden lokakuussa. Itsenäisen valtion presidentin hautajaisia hän ei saanut, sillä Viro oli tuohon aikaan vielä osa Neuvostoliittoa.
Viron tasavallan valtionpäämiesten ketju jatkuu periaatteessa katkeamattomana Konstantin Pätsistä Lennart Mereen. Pätsin vangitsemisen jälkeen valtionpäämiehen tehtävät siirtyivät Jüri Uluotsille, joka vuonna 1944 pääsi Virosta Ruotsiin.
Ruotsissa sijaitsi Viron pakolaishallitus vuoteen 1992. Hallituksen viimeinen pääministeri luopui tehtävästään virallisesti vasta 6.10.1992 - samana päivänä, jolloin Lennart Meri vannoi itsenäisyytensä takaisin saaneen Viron ensimmäisenä presidenttinä virkavalansa.
Suomenkin lehdissä Viron presidentiksi kutsuttiin Viron korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajaa, jossa tehtävässä neuvostokauden lopulla oli Arnold Rüütel. Itsenäisen maan presidentistä ei kuitenkaan ollut kysymys.
Neuvostokaudella Viron korkeimpana vallanpitäjänä Moskovan johtajien jälkeen saattoi paremminkin pitää kommunistisen puolueen ensimmäistä sihteeriä. Heistä elää kaksi viimeistä, Vaino Väljäs Virossa ja 1980-luvun lopussa syrjäytetty Karl Vaino tiettävästi Moskovassa.