Tänään avattavat asuntomessut ovat Oulun juhlavuoden suurin yksittäinen tapahtuma. Nähtävänä on alue, joka on omaleimainen ja kunnianhimoisesti toteutettu.
Oululaiset ja oletettavasti kymmenettuhannet muutkin suomalaiset pääsevät tästä päivästä lähtien omin silmin katsomaan, minkälainen asuntomessualue on runsaan vuoden aikana kohonnut Oulun Toppilansaareen, tavallisuudesta poikkeavaan asuinympäristöön.
Torstain tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, ettei messuorganisaatio Osuuskunta Suomen Asuntomessut ole asettanut ainakaan julkisesti kävijätavoitetta kuten ei Oulun kaupunkikaan. Messujen tavoitteiden sanotaan olevan muualla kuin kävijämäärissä. Ilmiselvästi nuo tavoitteet ainakin ovat kunnianhimoiset. Siksi suuren yleisönkin soisi löytävän tiensä alueelle, jollaista ei ollut aikaisemmin asuntomessuilla tarjolla.
Vuodesta 1970 järjestetyillä messuilla on vuosittain käynyt keskimäärin 150 000 vierasta. Oulu on kaukana maan tiheimmästä väestökeskittymästä, mikä voi hillitä tulijoiden virtaa. Paljon lienee kiinni siitä, millainen kuva messujen tarjonnasta lähimpien päivien aikana julkisuudessa syntyy. Jos poikkeuksellisuus mielletään elitismiksi, osa messukäyntiä pohtineista saattaa jäädä kotiin. Jos taas kuva syntyy rohkeasta ja ideoita antavasta tapahtumasta, moni suomalainen saa kipinän tulla messuille.
Edelliset asuntomessut järjestettiin Oulussa 1976. Tuolloin messualue nousi Niittyaroon. Kukin messutapahtuma on aina peilannut aikansa makua ja arvostuksia. Niittyaron messuilla niitä edustivat esimerkiksi jyrkät harjakatot ja kirkas väritys.
Toppilansaaren messualueen oma luonne syntyy ennen kaikkea poikkeuksellisesta ympäristöstä. Alue on noussut vielä toiminnassa olevan sataman viereen, mutta samalla se on kiinni myös merenrannan luonnossa. Nimenomaan sataman ja siihen kuuluvien rakennusten takia ympäristöä on osuvasti kutsuttu karheaksi.
Samalla uusi asuinalue on kiinnittynyt Oulun, vanhan merenkulkukaupungin, historiaan. Liittymäkohtia menneeseen Ouluun tarjoavat myös messualueen läheisyydessä sijaitsevat vanhat puuhuvilat.
Toppilansaaren messualue edustaa nykyistä vahvaa suuntausta, jossa entiset teolliset ympäristöt otetaan asumiskäyttöön alueen entistä luonnetta kunnioittaen. Hyviä esimerkkejä tästä on maailmalta monia, esimerkiksi Lontoosta ja Malmöstä. Oulussakin samaa ajattelua on toteutettu aiempina vuosina Toppilan entisen sellutehtaan alueella.
Toppilansaaren omaleimaisuus säilyisi vahvempana, jos Toppilansalmeen vielä tulevaisuudessakin saapuisi mereltä laivoja. Näillä näkymin ainakin suurten alusten tulo tähän lähes 300 vuotta vanhaan satamaan päättyy pian, kun salmen poikki vedetään harkitsemattomasti kiinteä silta.
Toppilansaaren messualueen suunnittelun perusideoihin kuuluu se, että arkkitehdeille on annettu vapautta kohteiden toteutukseen. Tällaisessa on uutta aluetta rakennettaessa myös riskinsä. Sitä hienompaa on, että Toppilansaaren ilmeessä on pystytty säilyttämään kurinalaisuus ja tietty yhtenäinen ilme. Kun keskeneräisyyden leima muutamassa vuodessa kokonaan poistuu, alueen ilme vain paranee.
Miellyttävä yksityiskohta Toppilansaaressa on se, että vaikka asunnot ovat veden äärellä, Toppilansalmen rannat on jätetty kaikille vapaiksi kulkureiteiksi, joissa onnistuu esimerkiksi kiireetön pyöräily ja rullaluistelu. Toteutus osoittaa, että rantarakentamisen ei tarvitse merkitä rantojen varaamista vain niille, joilla on varaa hankkia veden äärestä asuntonsa.