Me­rel­li­nen Gdansk tarjoaa aimo an­nok­sen his­to­riaa – kau­pun­ki on so­li­daa­ri­suu­den syn­ty­paik­ka

Solidaarisuusaukiolla on vuoden 1970 lakkojen aikana kuolleiden telakkatyöläisten muistolaattoja. Takana kohoaa Solidaarisuuskeskus kuin ruosteinen laivan runko telakalla.

Punaiset ja valkoiset paperilaput muodostavat Solidarnosc-logon. Kävijät voivat kirjoittaa oman viestinsä lapulle.

Solidaarisuuskeskuksen näyttelyssä esitellään laajasti kommunistista aikaa. Tässä pussaavat Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev ja puolalainen puoluejohtaja Edward Gierek.

Solidaarisuusliike syntyi Gdanskin telakalla ja sen johtohahmo Lech Walesa kohosi Puolan presidentiksi.

Vinoseinäinen massiivinen kolossi lasia ja ruostunutta teräslevyä, kuin kesken jäänyt laivan runko. Se kohoaa Gdanskin entisen Leninin telakan portin takana. Kyseessä on Gdanskin tuore nähtävyys, vuonna 2014 avautunut Solidaarisuuskeskus Europejskie Centrum Solidarnosci ECS.

Synkän ulkokuoren jälkeen sisällä yllättää valoisuus, keskus-aulassa kasvaa puita.

– Rakennus on erikoisterästä ja pintaan muodostuu suojaava kerros. Materiaali on hallitusti ruostuvaa, kertoo Magdalena Charkin-Jaszcza. Hän työskentelee talon PR-osastolla ja vastaa oppaiden koulutuksesta.

Rakennuksessa näkyy sekä laivan muotoja että telakan rakenteita monissa yksityiskohdissa.

– Täällä ollaan solidaarisuusvaatimusten oikeilla tapahtumapaikoilla. Alueelle tullaan juuri siitä telakan portista, joka oli päänäyttämönä vuoden 1980 lakoissa.

Punaiset ja valkoiset paperilaput muodostavat Solidarnosc-logon. Kävijät voivat kirjoittaa oman viestinsä lapulle.

Tärkeimmät esineet näyttelyssä ovat kaksi isoa vanerilevyä. Ne riippuivat telakan portilla lakkojen aikana. Telakkamiehet olivat kirjoittaneet levyille 21 vaatimustaan.

Levyt ovat nyt osa Unescon Maailman muisti -rekisteriä tärkeinä dokumentteina tapahtumasta. Portilla on kopiot levyistä.

Dokumenttifilmillä lakkojohtajaa, 36-vuotiasta sähkömiestä Lech Walesaa kannetaan riemuiten olkapäillä. Telakkatyöläiset ovat saaneet läpi vaatimuksensa. Solidarnosc-ammattiliitto ja poliittinen liike perustetaan ja sitä johtaa Walesa.

Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 symboloi koko Itä-Euroopan vapautumista kommunismista.

– Olin yksivuotias lakkojen aikaan, joten niistä minulla ei ole muistoja, kertoo Charkin-Jaszcza.

Hän muistaa kuitenkin kommunismin loppuajoilta asioita.

– Perheellämme oli passit ja pääsimme käymään Saksassa vuonna 1988. Rajatarkastus oli tarkka, kaikki tavarat pengottiin.

Charkin-Jaszczan mukaan nykynuoret eivät voi kuvitella tilannetta, että ei ole passia, eikä ulkomaille voi matkustaa.

– Vaikka olisi saanut passin, ei saanut ehkä lupaa matkustaa. Nykyisin Ryanair ja muut halpalentokoneet ovat kuin busseja.

– Kun Lech Walesa sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983, hän pelkäsi matkustaa noutamaan sitä, sillä häntä ei olisi ehkä päästetty palaamaan Puolaan. Siksi hänen vaimonsa otti palkinnon vastaan Oslossa.

Solidaarisuuskeskuksen näyttelyssä esitellään laajasti kommunistista aikaa. Tässä pussaavat Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev ja puolalainen puoluejohtaja Edward Gierek.

Näyttelyssä on videoita rauhanpalkinnon saamisesta.

Puolan presidenttinä Lech Walesa toimi 1990–1995. Jos käy hyvä tuuri, Walesaan voi törmätä Solidaarisuuskeskuksen hississä, sillä rakennuksen toisessa kerroksessa on hänen toimistonsa.

Charkin-Jaszczalle tärkein osa näyttelyssä on seinämä, jossa esitellään toimittajien työtä lakkojen aikana. Taulussa on myös kaksi sivua, käsin kirjoitettuna.

– Nämä ovat isäni Wojciech Charkinin muistivihosta. Hän oli toimittaja, opettaja ja opas. Virallinen tiedotus kertoi vain pienestä liikehdinnästä telakalla. Toimittajat yrittivät kertoa laajasta lakosta ja vaativat rehellistä tiedonvälitystä.