Uudet meppitarjokkaat kauppaavat itseään lupaamalla parempaa Eurooppaa. Paikkansa uusimaan pyrkivät kehuvat kernaasti saavutuksillaan. Äänestäjien kannattaa suhtautua kumpaankin tietyllä varauksella. Urotyöt ovat EU-parlamentissa kiven alla.
"Vaatteet on mun aatteet" julistaa Maukka Perusjätkä vanhassa hitissään.
Vajaan viiden viikon päästä pidettävien europarlamentin vaalien kiivain keskustelu pyöri viime ajat sen ympärillä, saako sosialidemokraattien ehdokkaana oleva julkkispappi isä Mitro kampanjoida papinkaavussaan.
Päinvastaisista puheistaan huolimatta meppitarjokas Mitro Repo lopulta taipui tai paremminkin pantiin taipumaan. Hän pisti muotisuunnittelija Jukka Rintalan valmistaman kaavun naulaan ja saapui vaalikentälle kauppaamaan itseään tummassa puvussa ja kravatti kaulassa.
Mitro selitti olleensa aina ja olevansa edelleenkin sitä mieltä, että mies ja hänen esittämänsä asia ovat tärkeämpiä kuin muodollinen asuste. Tämä pitää paikkansa. Sen sijaan aatteen perään voi yhä laittaa joukon kysymysmerkkejä. Kilpailuttihan Mitro itseään ensin kolmen suuren puolueen kesken ennen kuin lähti demareiden listalle.
Nyt kaikki muutkin meppiehdokkaat on virallisesti nimetty. Ehdokaslistat ja ehdokkaiden numerot vahvistetaan huomenna torstaina. Perjantaina nimi- ja numerolistat ilmestyvät oikeusministeriön nettisivuille. Pian putkahtavat myös vaaliesitteet kadunvarsille.
Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi päästä puhumaan jo asiaa, politiikkaa. Enää ei riitä, että ilma on sakeana itsekehuja ja lupauksia paremmasta Euroopan unionista.
Äänestäjien on syytä muistaa, ettei yksi pääsky kesää tee edes europarlamentissa. 785 mepin joukossa koko Suomen 13 hengen europarlamentaarikkoryhmäkään ei mittaviin urotekoihin yllä edes omat voimansa yhdistäneenä.
Kotimaassa mepit voivat silti suhteellisen vapaasti jopa kerskailla aikaansaannoksillaan ja vaikutusvallallaan. Parlamentaarikkojen työn tuloksia ja todellista vaikutusvaltaa kun on koti-Suomessa aika vaikea arvioida objektiivisesti.
Bryssel ja europarlamentti ovat fyysisesti ja henkisesti sen verran kaukana, että harva äänestäjä edes viitsii aktiivisesti ottaa kunnolla selvää, mitä mepit oikeasti tekevät ja saavat aikaan. Parlamentissahan saa puuhastella aika vapaasti mitä lystää.
Meppiuransa vapaaehtoisesti jättävää Reino Paasilinnaa lainaten tunnettavuutta onkin monenlaista, negatiivista ja positiivista, kotimaista ja brysseliläistä.
Tämän vuoksi jopa paikkansa pitämättömät puheet voivat upota kotimaan vaalikentillä yhtä helposti veitsi sulaan voihin. Omasta vaikutusvallastaankin voi näppärästi luoda harhakuvaa puhumalla ympäripyöreästi roolistaan ja urotöistään.
Viime vuoden marraskuussa nähtiin tästä EU:n ilmasto- ja energiapaketin tiimoilta kahden suomalaismepin eli kokoomuksen Eija-Riitta Korholan ja vihreiden Satu Hassin poikkeuksellinen toistensa julkinen rökitys. Hassi väitti, että Korhola on ilmastoasioissa teollisuuden talutusnuorassa ja tämän nimissä jätetyt paperit tulevat suoraan terästeollisuuden lobbareiden tietokoneelta. Korhola syytti Hassia aggressiiviseksi ja väitti tämän ajaman linjan vaarantavan eurooppalaisen teollisuuden.
Perään mepit kinasivat siitä, kuka kuuntelee ketä.
Korhola ilmoitti, että se on teollisuus joka seuraa häntä, eikä päinvastoin. Hassi iski takaisin ilmoittamalla, että Korholan näkemys itsestään suunnannäyttäjänä on "täyttä puppua eikä kukaan ota sitä EU-parlamentissa tosissaan".
Parlamentin ympäristövaliokunnassa Hassin linja päihitti Korholan linjan.
Nyt Korhola pyrkii jatkoon mainostamalla, että on saanut omassa, konservatiivien, EPP-ryhmässään suuren ilmastopoliittisen vastuun ja saanut johtaa ryhmänsä ilmastopoliittista linjaa. Muut kuitenkin kuiskivat nyt, ettei hän ole tehnyt yhtään merkittävää ilmastopoliittista raporttia.
Ota tästä selvää. Varmaa on vain se, että nyt jokainen yrittää nostaa omaa häntäänsä muita korkeammalle ääniä kalastellessaan. Tämäkin on täysin sallittua.
Ketä mepit lopulta edustavat? Aluettaan, Suomea vai puolueryhmiään?
Oikeastaan näitä kaikkia. Europarlamentissa ei ole hallitus--oppositio-asetelmaa. Päätökset, joita tehdään, koskevat koko unionia.
Tämä edellyttää mepeiltä ennen muuta kahden asian taitoa: kielitaitoa ja yhteistyökykyä.
Ei riitä, että kielenkannat kalkattavat sujuvasti small talkia, näyttää kauniilta kuin täydellinen kukkanen tai on kotimaassaan tunnettu julkkis. Asioita on osattava junailla niin kokoussaleissa kuin käytävillä. Tämä edellyttää myös tiettyä politiikan teon tajua.
Parhaiten europarlamentissa pärjäävät sitkeät työmyyrät asiantuntemuksellaan, sillä ainakaan asiat, joita uuden parlamentin työpöydälle lastataan, eivät ole entistä helpompia.
***
Tosi-tv:t menevät entistä hullummiksi. Nyt ruotsalaisformaatissa nainen valitsee lapselleen isän kahdeksan ehdokkaan joukosta. Tavoitteena on yhteishuoltajuus ilman parisuhdetta. Lasten tekemisen ja vanhemmuuden soisi olevan paljon televisioviihdettä vakavampi asia. Entä jos tv-isä ei piittaa pätkääkään lapsesta ohjelman antaman julkisuuden jälkeen?