Europarlamentin asema on vahvistunut ja kasvattanut myös euroedustajien valtaa. Yksikin suomalainen meppi voi vaikuttaa.
Euroopan parlamenttivaalien ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona, monin paikoin yllättävän vilkkaana. Koko maan saldo oli kuitenkin tyly: ennakkoäänestys käynnistyi suunnilleen yhtä laimeasti kuin viisi vuotta sitten. Tuolloin äänestysprosentti putosi surkean alhaiseksi, 31,4 prosenttiin. Jos vaali-innostus nytkin jää näin alhaiseksi, puolueilla on itsetutkiskelun paikka. Ne eivät ole onnistuneet selkeyttämään vaaliteemoja riittävän konkreettisiksi.
Jostain syystä europarlamentti koetaan vieläkin kaukaiseksi asiaksi ei vain Suomessa vaan monessa muussa maassa. Kuitenkin parlamentin asema on viime vuosina vahvistunut. Entistä useammat direktiivit eli EU-lait vaativat sekä EU-maiden ministerineuvoston että europarlamentin hyväksynnän. Kun EU saa uuden perustuslain, parlamentin asema ja euroedustajien valta kasvaa entisestään.
Euroopan parlamentin vaalit järjestetään Suomessa nyt kolmannen kerran. Vuonna 1996 kunnallisvaalien yhteydessä pidetyissä vaaleissa 60 prosenttia kävi äänestämässä. Viisi vuotta sitten äänestysprosentti puolittui. Kansalaiset ilmeisesti katsoivat, ettei ole niin väliä, keitä europarlamenttiin valitaan, kun he eivät kuitenkaan voi vaikuttaa. Käsitys oli ja on täysin väärä.
Kun 1990-luvun alkupuolella kiivailtiin Suomen EU-jäsenyydestä, monet kokivat europarlamentin Suomen eduskunnan kilpailijaksi. Keskustelussa sen asemaa ja roolia suorastaan vähäteltiin, ehkä tarkoituksenhakuisesti, että kansalaiset olisivat äänestäneet liittymisen puolesta. Voi olla, että tuolloin iskostunut asenne vaikuttaa vieläkin.
Tähän ei ole mitään aihetta. Melkoinen osa eduskunnan hyväksymistä laeista pohjautuu EU:n direktiiveihin, joiden sisältöön Suomen pitää vaikuttaa jo ennakolta. Tehtävä kuuluu sekä ministereille että europarlamentaarikoille.
Jokainen eurokansanedustaja eli meppi työskentelee maansa hyväksi niin omassa valiokunnassaan kuin omassa parlamenttiryhmässään. Minkäänlaisia jakolinjoja ei vaalipaineissa kannata rakennella. Mitä arvostetumpi ja ahkerampi euroedustaja on, sitä suurempi on hänen vaikutusvaltansa, kuuluipa hän sitten sosialisteihin, konservatiiveihin tai liberaaleihin.
Europarlamentin valta ulottuu EU:n budjettiin eli Suomelle tärkeisiin maatalous- ja rakennerahoihin. Parlamentti käsittelee myös muita asioita, joissa alueiden Eurooppa eli alueellinen näkökulma on tärkeä. Siksi myös pohjoinen Suomi tarvitsee omia edustajia europarlamenttiin ja suoran kanavan EU:n päätöksentekoon. Jotkut puolueet tosin väheksyivät pohjoista jo ehdokasasettelussa eivätkä edes tarjoa vakavaa pohjoissuomalaista vaihtoehtoa. Ehdokaslistat ovat alueellisesti vääristyneet.
Suomesta valitaan vain 14 euroedustajaa. Jokaisen mepin on otettava vakavasti ne ongelmat, joita Suomen harva asutus aiheuttaa. Yhtä lailla Suomi saisi lottovoiton, jos suomalainen poliitikko valittaisiin komission johtoon. Jonkinlaista solidaarisuutta tarvitaan kaikilta puolueilta ja ehdokkailta.
Suomen omassa päätösvallassa ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja verotus. Sen sijaan ympäristölainsäädäntö on hyvin pitkälle EU-lähtöistä. Suomen eduskunta puolestaan osallistuu aktiivisesti EU:n direktiivien muokkaamiseen.
Kiinnostus EU:ta ja eurovaaleja kohtaan on kasvanut selvästi. Nyt vain jokaisen pitää huolehtia osaltaan siitä, että äänestysprosenttikin nousee siedettäväksi.