Oulu Maahanmuuttajien kotoutumista vauhditetaan mentoroinnilla. Oulun diakonissalaitoksen kuntoutusyksikössä vastapäättynyt kolmivuotinen projekti on tuottanut toimintamallin, jonka tulokset ovat lupaavia. Hankkeesta on ollut apua maahanmuuttajille kielen ja työkulttuurin omaksumisessa.
Mentor-mallin ajatuksena on yhtäaikaisesti edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien työllistymistä kouluttamalla palkkaamalla työttömiä maahanmuuttajien mentoreiksi.
"Maahanmuuttajan kannalta tärkeimpiä seikkoja ovat kielen oppiminen, suomalaisen työkulttuurin omaksuminen sekä mahdollisuus saada näyttää ammattitaitonsa ja saada siitä todiste", sanoo Oulun diakonissalaitoksen vastaava kuntoutusohjaaja Esa Saarela.
Hän kertoo projektin paneutuneen juuri näihin asioihin onnistuneesti. Projektin tuloksena annetun suomenkielisen työtodistuksen avulla maahanmuuttajat ovat voineet hakeutua oman alansa töihin.
Projektin aikana työskenteli 30 yhdistelmätuen avulla työllistettyä pitkäaikaistyötöntä 10-12 kuukauden jakson ajan. 50 maahanmuuttajan osalta projektin kesto oli 2-6 kuukautta.
Maanlaajuiseen käyttöön?
Projektin tuloksena vakituisen työ- tai koulutuspaikan sai noin puolet 30:stä pitkäaikaistyöttömästä osanottajasta. Maahanmuuttajien kohdalla sijoittumisesta työelämään ei ole tarkkaa tietoa. Saarelan mukaan maahanmuuttajat ovat pääsääntöisesti jatkaneet saamansa kielitaidon turvin opintojaan, tarkkoja tietoja ei kuitenkaan ole.
"Tavoitteena ei maahanmuuttajien kohdalla ollut ensisijaisesti työelämään sijoittuminen vaan edellytysten parantaminen kouluttautumista ja työllistymistä ajatellen", Saarela painottaa.
Hän myöntää myös, että pienen mittakaavan projektilla voidaan auttaa vain harvoja tukea tarvitsevia pitkäaikaistyöttömiä, joita yksin Oulun seudulla oli TE-keskuksen tilastojen mukaan huhtikuun lopussa 2 871.
"Mittakaava on pieni. Maahanmuuttajien osalta tämä voisi kuitenkin toimia myös laajemmin. Suunnittelemme jo seuraavaa projektia, joka suuntautuisikin entistä enemmän maahanmuuttajille", sanoo niin ikään diakonissalaitoksen kuntoutuspäällikkö Annikki Laamanen.
Sekä Laamanen että Saarela painottavat, että samankaltaiset projektit voisivat toimia kaikkialla maassa, eivät kuitenkaan ilman tukea.
Rahallisesti koko kestonsa ajan tappiollinen hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman rahoitusta Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukselta. Saarela pitääkin tärkeänä, että TE-keskukset kautta maan heräisivät samankaltaiseen toimintaan.
Myös työministeriön suunnittelija Irma Heikkilä-Paukkunen pitää Mentor-mallin ideaa vakuuttavana.
"Erinomaisen kuuloinen ajatus. Yleinen havainto on ollut, että maahanmuuttajat tarvitsevat henkilökohtaista opastusta sopeutumisessaan. Työyhteisö ei ota aina hyvin vastaan ja silloin mentorin rooli voi sillanrakentajana olla tärkeä. Tämäntyyppisissä projekteissa myös pitkäaikaistyöttömät voivat saavuttaa itselleen tarpeellisia kontakteja", hän sanoo.
"Kunpa jatkuisi
vielä"
Marokkolainen Khadjou Oulmassaund-Oja on yksi projektiin osallistuneista maahanmuuttajista. Hän työskenteli Seija Turtiaisen mentoroimana Oulun diakonissalaitoksen ompelimossa ja Pöönä-kahvilassa käytyään ensin lain takaaman maahanmuuttajakoulutuksen.
Projektiin osallistujat saattoivat työskennellä myös Diakonissalaitoksen Kuntopajan verstaalla, keittiössä, sekä remontti-, pito- ja kotipalveluissa.
"Opin täällä paljon paremmin, miten työpaikoilla normaalisti puhutaan ja toimitaan. Opin myös paljon kulttuurista käytännössä", rakkauden perässä Suomeen muuttanut Oulmassaund-Oja sanoo.
Ainoana varjopuolena hän pitää projektin lyhyttä kestoa.
Seija Turtiainen puolestaan sai projektin tuloksena oppisopimuksen itseään kiinnostavaan työhön. Aiemmin hän oli toiminut laboranttina, hoitanut lapsia ja ollut sittemmin työttömänä.
"Projektin idea on kertakaikkisen hyvä. Mentorin ja maahanmuuttajan välille syntyy läheinen kontakti, josta on varmasti hyötyä kulttuuriin sopeutumisessa", Turtiainen korostaa.
Työttömän kannalta parasta antia oli kiinnipääseminen työelämään.