SDP:n väistyvän puheenjohtajan Eero Heinäluoman työpöytä on hätkähdyttävän siisti, paperit ovat pinoissa ja nekin kohtuullisen korkuisia. Enää vajaa viikko siihen, kun huone saa uuden järjestyksen ja uuden emännän tai isännän.
Heinäluoman ei tarvitse paljonkaan kelailla arvioidessaan tärkeintä politiikan sisältöön liittyvää uudistusta, jonka hän kuusivuotisen puoluetoimistouran aikana sdp:hen toi.
"Toin ympäristöasiat uudelleen agendalle", hän sanoo epäröimättä.
Virikkeitä hän haki ajattelulleen ulkomailta, sosiaalidemokraattisesta mallivaltiosta Ruotsista, sen pääministeriltä.
"Puoluesihteerinä ollessani keskustelin kahden kesken Göran Perssonin kanssa puolitoista tuntia ilmastonmuutoksesta. Kun kysyin, kenestä saisin keskustelukumppanin jatkossa aiheesta ja kuka puolueessa tästä vastaa, niin Persson totesi: jag ansvarar (minä vastaan)", Heinäluoma kertoo.
Perssonin kaltaisen vaikuttajan vihkiytyminen asiaan antoi Heinäluomalle uskoa viedä myös sdp:n ajattelua samaan suuntaan. Heinäluoman mukaan moni ay-vaikuttaja epäili puheenjohtajan "höpinoitä".
Esimerkiksi metallin superlobbari Matti Putkonen (sd) risti Heinäluoman "Heinäluomuksi".
Putkosen numeroa ei enää löydy Heinäluoman puhelimen muistista.
Talouskasvua unohtamatta
Heinäluoman ajatustyö johti epäilyistä huolimatta lanseeraukseen öljyvapaasta Suomesta vuoteen 2020 mennessä
"Tarkoitus oli herättää. Tarvitaan aitoa toimintaa tässä ja nyt, jotta muutos saadaan käyntiin", hän avaa ajatteluaan.
Kun bensan hinta on ylittänyt 1,50 euron rajan, lämmitysöljy maksaa pian euron ja sähkön hinta kipuaa, herää kysymys, että tätäkö sosiaalidemokraattinen vihreys on; tulonsiirtoa palkansaajilta valtiolle ja yrityksille. Mikä erottaa SDP:n vihreistä?
"Eroa on aika lailla. Me lähdemme siitä, ettei ympäristöstä voi huolehtia, jos ei ole tervettä talouskasvua. Ne ovat siamilaiset kaksoset", Heinäluoma linjaa.
Hänen mukaansa epäonnistuminen terveen talouskasvun aikaansaamisessa johtaa vanhaan itäeurooppalaiseen malliin, jossa luontoa käytettiin surutta hyväksi elintason nostamiseksi.
Paitsi talouskasvu, sosiaalidemokraattiseen ympäristöajatteluun tulisi Heinäluoman mielestä kuulua vahva tulonjakoajattelu. Se minkä pienituloiset ympäristöverojen noustessa häviävät, pitää kompensoida tuloveroja alentamalla ja tarvittaessa tulonsiirtoja tekemällä. Tarvitaan kokonaisverouudistusta, jota valtiovarainministeri Jyrki Katainenkin vaati viikko sitten.
"Olemme puhuneet jo vuodenpäivät siitä, että yksittäisten veroratkaisujen aika on ohi. Hyvä, että Katainen käänsi takkinsa", Heinäluoma sivaltaa ja jatkaa:
"Nyt hallitus menee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Roiskitaan veronkevennysvaraa sinne tänne, eikä pääoma- ja palkkaveron epäsuhta ole kaventumassa, vaikka sen pitäisi olla uudistuksen yksi suuri tavoite."
Strateginen
EU:n virhe
Roiskimisen sijaan hän keventäisi nopeasti pienituloisten verotusta kunnallisveron perusvähennystä nostamalla.
Ympäristöpolitiikasta päätetään yhä enemmän EU:ssa. Se on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian käytöstä. Jopa niin kovia, että niiden pelätään nakertavan teollisuuden kilpailukykyä.
Heinäluoma myöntää, että EU teki virheen päättäessään jäsenmaiden puolesta myös niistä välineistä, joilla päästöjä pitää leikata. EU painotti uusiutuvia energiamuotoja, kun tähdellisempää olisi ollut panostaa päästöjen vähentämiseen.
"Voi hyvin kysyä, olisiko ollut viisaampaa asettaa tavoite ensisijassa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ja kukin jäsenvaltio olisi päättänyt itse, miten siihen päästään", Heinäluoma sanoo. Tämä linjaus olisi vienyt päästöttömän ydinvoiman uusiutuvien rinnalle.
Heinäluoma paljastaa nyt, että Suomi ajoi tätä väljempää kirjausta komissiossa Olli Rehnin johdolla, mutta uusiutuvia painottava blokki vei voiton.