Mentorointitoimintaa on Oulussa ollut kymmenisen vuotta. Ensin taloustieteissä ja vähitellen on mukaan tullut muitakin tieteenaloja. Yliopiston historian laitoksella ensimmäinen mentorointiprojekti alkoi syksyllä 2007. Yritysmaailmasta yliopistomaailmaan levinnyttä mentorointia on ollut tarjolla muutamilla tieteenaloilla Oulussa jo kymmenen vuotta. Yliopisto hankkii projektiin mukaan päässeelle opiskelijalle samasta oppiaineesta valmistuneen mentorin.
Riitta Hautamäki on yleisen historian opiskelija ja valmistuu syksyllä filosofian maisteriksi. Tällä hetkellä hän työskentelee arkistojen järjestelyprojektissa Oulun maakunta-arkistossa.
Hautamäki iloitsee siitä, että sai mentorikseen juuri Potkosen, sillä kulttuuriala kiinnostaa tulevaa maisteria. Parilla on riittänytkin juttelemista ja molemmat vakuuttavat, että pelkästään mukavaa on ollut.
Jokaisen valmistuvan opiskelijan mieltä painaa epävarmuus työpaikan löytymisestä. Varsinkin humanistien kohdalla työllistymisongelmat ovat olleet päivän polttava puheenaihe. "Mielestäni humanisteille annetaan aivan liian negatiivinen kuva työllistymismahdollisuuksista. Vaikka työllisyystilanne onkin vaikea, ei ihmistä pitäisi latistaa, sillä työllistyminen on pitkälti omasta aktiivisuudesta ja kekseliäisyydestä kiinni", Potkonen sanoo.
Onnistuneessa mentoroinnissa pari kartoittaa taitoja, joita opiskelijalle on kertynyt. "Usein nuori ei edes tiedä, mitä kaikkea työmarkkinoilla on tarjolla. Humanistiselta alalta valmistuneelle löytyy valtavasti erilaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi historiaa opiskellut voi tehdä paljon muutakin kuin suoraan oppialaan liittyvää työtä", Potkonen muistuttaa.
Mentorointiprojektista Hautamäki sai tietää sähköpostin kautta. Uuteen asiaan oli helppo lähteä mukaan, sillä Hautamäki kertoo olevansa muutenkin keskimääräistä aktiivisempi opiskelija. Hän on ollut mukana muun muassa opiskelijajärjestöjen toiminnassa.
Potkonen sanoo olleensa otettu saatuaan kutsun mentoriksi. "Olen oppinut arvostamaan omaa työtäni ja sen monipuolisuutta entistä enemmän. Itsetuntemukseni ja ammatti-identiteettini ovat vahvistuneet." Hän vastaa Kiimingin ja Haukiputaan kulttuuripalveluista. Keskeisiä kohteita ovat Teatterikuoppa Haukiputaalla ja Oskari Jauhiaisen museon toiminnan kehittäminen Kiimingissä.
"Mentorointivuosi on vahvistanut uratavoitteitteni suuntaa. Olen saanut käytännön tietämystä siitä, mitä kulttuuriala on. Olemme käyneet museolla Kiimingissä, harjoitelleet työhakemusten tekoa ja käyneet läpi, mitä työpaikkahaastatteluun mennessä on hyvä huomioida", Hautamäki kertoo.
Tapana on, että mentorpari päättää aikatauluista itse ja siitä, kumpi valitsee tapaamiskertojen teemat. "Meidän tapauksessamme minä olen valinnut keskusteluaiheet", Hautamäki sanoo. "Olemme jutelleet kansainvälisten- ja sosiaalisten taitojen merkityksestä, tietotekniikasta ja verkostoitumisen tärkeydestä. Nyt tiedän, mistä verkostoja pitää lähteä etsimään." Myös Potkosen työhistoriaa, johon kuuluu jopa kukkien myymistä Helsingin kauppatorilla, on käyty läpi.
Vaikka molempien naisten mielestä mentorointi on loistava asia, niin jotain kehitettävääkin löytyy. Ryhmän yhteisissä tapaamisissa on ollut puhetta mentorkierrosta, jossa opiskelija voisi tavata muitakin mentoreita ja käydä tutustumassa näin useampiin työpaikkoihin. Ennen kaikkea se parantaisi verkostoitumista.
Mentorointi on palkitsevaa ja Potkonen toivoo, että työssä olevilla riittäisi tunti tai pari omasta alasta kiinnostuneiden opiskelijoiden tapaamiseen ja työyhteisöjen- ja paikkojen esittämiseen, vaikkapa järjestämällä avoimien ovien päiviä.
Nyt kun mentorointivuosi lähestyy loppuaan, tuntee Hautamäki olonsa helpottuneeksi. "Mielikuva työelämästä on monipuolistunut. Niin hyvät kuin huonotkin puolet ovat realisoituneet." Siitä on hyvä ponnistaa kohti tulevaa.