Oulu
Oulussa on yöeläjälle paikkoja minne mennä, olipa tyyli tai ikä mikä hyvänsä. Keski-ikäisen, koulutetun nautiskelijan löytää helpommin Emigrantsista.
Saman ikäluokan taiteellisempi aines istuskelee Sarkassa. Wäinössä ja Hot NightClubissa käy etupäässä vain vuodella parilla täysi-ikäisyyden rajan ylittänyttä porukkaa. Ne, joita viehättää pöydillä tanssiminen, menevät Giggling Marliniin, ja ne, jotka viihtyvät patiolla vielä syysiltoinakin lämmittelevät Jumprun lämpölamppujen alla.
Never Grow Oldissa istuskelijan tie vie monesti loppuillasta 45 Specialiin. Jutta Ala-ahon ja Kati Ylinampan ilta noudattelee monesti samaa kaavaa, vaikka Never Grow Oldissa voi vierähtää koko iltakin. "Me käydään täällä pari kolme kertaa viikossa", tytöt sanovat.
"Tämä on Oulun kansainvälisin baari, täällä käy vaihto-oppilaita ja ulkomaalaisia. Hyvä musiikki ja omalaatuinen sisustus tekevät paikasta mielenkiintoisen."
Baarin työntekijä Maria Zenger on samaa mieltä, hän viettää vapaa-aikaansakin työpaikallaan. "Tämä on kotoisa. Sisustus ei ole liian steriili, ja pieni koko luo tunnelmaa. Muulloin käyn rokkaamassa 45:ssa", Maria sanoo. Reggaebaarin ja yökerhon yhdistelmä tekee tytöt niin tyytyväisiksi, ettei Oulun yöelämään juuri muuta tarvita.
"Oulussa on kyllä hirveän saman tyyppisiä yökerhoja. Uusi Susiteetti on kiva, Oulussa saisi olla lisää sen tyyppisiä paikkoja, niiden vain ei tarvitsisi olla niin hienoja, vähän arkipäiväisempiä", Kati miettii.
"Oulu on aika halpa bilepaikka, esimerkiksi Helsinki on kuitenkin sen verran iso kaupunki, että siellä pääsymaksut ovat kalliimpia. Täällä pääsee myös nuorempana kunnon paikkoihin, Helsingin ikärajat ovat 24:sta ylöspäin", Kati ja Jutta arvioivat Oulun yöelämää.
Maria kehuu vielä Oulun ilmapiiriä. "Tulen etelästä. Täällä ihmiset eivät ole niin tarkkoja yöelämän säännöistä. Myöskin konemusiikki- ja livetapahtumia järjestetään paljon. Ihmiset ovat sillä lailla aktiivisia."
Karaoke ei jännitä
Lauluintoisille Oulusta löytyy myös valinnanvaraa. Ravintola Graali on järjestänyt asiakkailleen pari kitaraa ja urut musisointia varten. Jumprun lauluillat on jo lähes legendaarisia. Sarkka tarjoaa karaokea kolmesti viikossa, Peppersissä ja Anna ja Albertissa yleisö saa tulkita suosikkikappaleitaan läpi aukioloajan.
Ehdottomat laulusuosikit ovat Andrei ja Kotiviini. "Joskus Kotiviini on soinut kolme kertaa peräkkäin", Annan ja Albertin karaoke-emäntänä tarjoilun ohessa toimiva Eeva Kähkönen kertoo.
Parhaimmillaan lauluvuoroaan saa täällä odotella kaksi ja puoli tuntia, mutta aika sujuu mukavasti tuopin ääressä pehmeillä samettisohvilla. "Olen menossa juuri laulamaan, nyt laulaa tyttäreni Nina", Pekka Pekkinen kertoo. "Käymme täällä porukalla laulamaan karaokea noin joka toinen kuukausi, minä, vaimo, Nina ja meidän 20-vuotias poika."
Vaimo Sirkka ei itse asiassa laula, vaan toimii seuranpitäjänä. Muut esiintyvät sitäkin innokkaammin. "Lapsilla on loistavat lauluäänet, se kulkee geeneissä", Pekka kehaisee. Hän jonottaa kahta lauluvuoroa, tulossa ovat Sinut tulen aina muistamaan ja Suuret setelit.
Pekkisen perheen karaokeperinne on jatkunut jo kolme vuotta. Annassa ja Albertissa sen sijainti ja tunnelma. "Asumme tässä lähellä, Torinrannassa, joten matka ei ole pitkä. Täällä on tuttuja, ja tänne kehtaa tulla", Pekka sanoo. "Eikä tämä ole mikään pöpilä, kaikkiin karaokebaareihin en viitsisi mennä", pöytään tuleva Nina jatkaa, ja kertoo, mikä karaokessa viehättää: "Kun mikrofonin ottaa käteen, ylittää jotain. Olen ollut jännittäjä koko ikäni, mutta karaokea voin laulaa."
Perjantaina kello 23 aikaan Annan ja Albertin tanssipuolella yläkerrassa on vielä tilaa. Parketilla pyörähtelee muutama pari suomalaisen tanssimusiikin tahtiin, muu väki istuskelee pöydissä ja baaritiskillä. Naisilla on yllään leninkejä, miehillä lähes jokaisella kauluspaita ilman kravattia.
"Nyt on hiljaisempaa kuin normaalisti", ravintolassa jo kolmattakymmenettä vuotta tarjoileva Leena Uuksula vakuuttaa. "Kesällä on ollut todella vilkasta, joka viikonloppu väkeä on ollut jonoksi asti."