Kuntatalouden menojen kasvun hillintään halutaan uusia keinoja. Kuntien menolisäysten estoon on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Jarruna menoautomatiikalle voisi toimia kuntavaikutusten arviointi aina, kun valtio on lisäämässä kunnille uusia velvoitteita.
Näin kartoitettaisiin palvelujen tarpeellisuus ja kunnan kestokyky hoitaa uudet tehtävät. Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli (kesk.) painotti Kalevassa (27.1.), että kuntien tehtäviä on voitava karsia.
Menoja ja laatuvaatimuksia on helppo lisätä, mutta karsiminen ja tarveharkinta on vaikeampaa. Vaikutusarvioinnilla voitaisiin ottaa huomioon myös muuttuneet tarpeet.
Valtiotalouden tarkastusvirasto hoitaisi saman ongelman sillä, että hallitus sopisi aina vaalikauden alussa, miten paljon valtio aiheuttaa lisärasituksia kunnille. Näin raamit olisivat hyvin ennakoitavissa. Kuntien taloudenpidon ennustettavuus on epävakauden takia heikentynyt.
Kuntaliitto puolestaan pelkää, että seuraava hallitus kiristää ohjeistuksia kuntapalveluiden turvaamisesta. Puheet tiukoista menokattovaatimuksista ovat saanet kunnat tutisemaan itsehallintonsa puolesta.
Valtaosa kansalaisista on valmiita karsimaan kuntien menoja jollakin tapaa, jotta kuntien taloudellinen tilanne paranisi. Kunnallisalan kehittämissäätiön äskettäin julkaiseman selvityksen mukaan huomattava enemmistö on valmis kunnallisveron korotukseen, jos sillä varmistetaan palveluiden turvaaminen.
Veronkorotukset ovat vaihtoehtona suositumpia kuin lainanotto, palvelujen karsiminen, alueellisen yhteistyön lisääminen tai omavastuut. Erot puolueiden välillä ovat tosin suuret.
Kuntien tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia asukkaidensa terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista ja koulutuksesta. Valtionavuista riippuvaiset kunnat ovat pitkälti valtion hyvinvointipolitiikan toteuttajia. Toisaalta kuntien tehtävät ovat huomattavasti laajemmat kuin monissa muissa EU-maissa.
Jännite kunnan ja valtion välille syntyy siitä, että kunnat painottavat paikallisia olosuhteita ja kuntien erilaisuutta, kun valtiovalta haluaa varmistaa, että hyvinvointipalvelut ovat tarjolla kaikille kansalaisille samanlaisina.
Kunnat eivät kuitenkaan ole rakentuneet samasta puusta, vaan niiden toiminnan reunaehtoja määrittävät väestön ikärakenne, muuttoliike samoin kuin alue- ja palvelurakenteen muuttuminen.
Menoautomatiikan pysäyttämiseksi kuntien tehtäviä ei voi vain lisätä, jos vastaavasti ei varmisteta rahoitusta, oli se sitten verotuksen tai palvelumaksun muodossa. Kun talous on tiukoilla, pitää palvelujen laajentamisen yhteydessä pystyä tarkastelemaan myös palvelujen karsintaa.
Säästöjen tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa.Se huomattiin Oulun säästötalkoissa, joissa konkreettisia ehdotuksia tuli kovin vähän ja kun säästöjä ryhdyttiin tekemään, noustiin vastarintaan. Lähipalveluissa onkin usein vaikea tunnistaa kokonaisuutta.