Zagreb-Knin Kroatian EU-tiellä on vielä kompastuskiviä. Yksi niistä on haluttomuus yhteistyöhön Jugoslavian sotarikoksia tutkivan Haagin tuomioistuimen (ICTY) kanssa. Serbisiviilien surmasta etsintäkuulutettu kroaattikenraali Ante Gotovina on yhä karkuteillä.
"Hän puolusti meitä sodassa (serbejä vastaan vuosina 1991-95), ja hän on kansallissankarimme", jyrähtää 29-vuotias Drago Tercelic baaritiskillä Budajska Rijekassa Pohjois-Kroatiassa.
Hän lukee päivälehteä, jonka etusivulla Kroatian viranomaiset vakuuttavat haluaan yhteistyöhön mutta kiistävät tietävänsä, missä Gotovina on. Haagin tuomioistuimen syyttäjä Carla del Ponte on taas kerran käynyt vaatimassa Gotovinan luovuttamista.
"Hän (del Ponte) ravaa turhaan Zagrebissa. Gotovina ei antaudu koskaan", mies kuittaa uutisen.
"Itsenäisyyssotako
olisi mitätöitävä?"
Kroatia jätti EU-hakemuksensa keväällä, ja komission on määrä arvioida se keväällä 2004. Gotovinan luovuttaminen ja yhteistyö myös muiden sotarikollisten kiinni saamiseksi ovat EU:nkin mukaan askeleita, jotka Kroatian on otettava ennen kuin neuvottelut alkavat.
Monille kroaateille Gotovinan luovuttaminen merkitsisi itsenäisyyssodan mitätöimistä. Haagille Gotovina on yhtä tärkeä kuin Bosnian serbi Ratko Mladic, joka niin ikään on karkuteillä.
"Minua ärsyttää se, että meitä nimitetään nationalisteiksi. Me olemme patriootteja. Me emme hyökänneet vaan puolustauduimme serbihyökkääjiä vastaan", puolustaa näkemystä entinen Kroatian Suomen suurlähettiläs Zeljko Bosnjak.
Paluumuuttajat
kynttilän valossa
Kroatian EU-tiellä ovat myös serbipakolaiset ja heidän omaisuutensa palauttaminen. Noin 300 000 serbiä pakeni tai ajettiin Kroatiasta 1990-luvun sotavuosina. UNHCR:n mukaan 200 000 serbiä on yhä pakosalla; heistä enää kolmannes edes harkitsee paluuta.
Matka vauraasta Zagrebista Karlovacin kautta ns. Krajnan alueen keskukseen hiljaiseen Kniniin kertoo arjesta. Tien varren asujaimistot ovat kuin aavekyliä, ja sähköjohdot retkottavat maassa. Iltaisin vain muutaman hätäisesti korjatun talon ikkunasta loistaa kynttilän valo. Genraali Gotovinan epäillään surmauttaneen satoja serbisiviilejä näissä maisemissa tyhjentäessään Krajnaa serbeistä elokuussa 1995.
Yhtä pimeää on iltaisin myös entisissä serbikylissä Slavoniassa, jonne hallitus on pystyttänyt taloja paluumuuttajille, mutta jättänyt ne sähköittä ja vedettä.
Omaisuusasiat ovat sodan jäljiltä hyvin monimutkaisia. Monissa kylissä serbien jättämissä taloissa asuu nyt kroaatteja. Kroatian viranomaisten mukaan kysymys ei ole poliittisesta tahdosta vaan rahasta ja sodan aiheuttamasta katkeruudesta.
"Jos kroaatteja asuu yhä pakolaisina teltoissa, niin emme me voi rakentaa serbeille uusia taloja", Zeljko Bosnjak selittää ja vakuuttaa serbien vähemmistöaseman täyttävän Kroatiassa EU:n vaatimukset.
Ongelman monikerroksisuudesta kertoo myös uutta taloa perheelleen rakentava Marko Norac. Hän on Bosnia-Hertsegovinan kroaatti ja elänyt viisi vuotta pakolaisena Kroatian Kracanicassa.
"Meillä ole enää paluuta kotiseudullemme, joten rakennamme uuden kodin tänne", Marko selittää työn touhussa maalipurkki kädessään.
Suunnasta päätettään
parlamenttivaaleissa
Kroatiassa pidetään ennenaikaiset parlamenttivaalit 23. marraskuuta. Niissä ratkaistaan Kroatian suunta. Menneisyyden tuulet ovat voimakkaat. Kroatian kansallismielisellä demokraattisella liitolla (HDZ) on mahdollisuudet lyödä länsimielinen keskusta-vasemmistolainen hallitus, jota johtaa sosialidemokraattien (SDP) Ivica Racan.
HDZ:n perustaja ja keulahahmo oli edesmennyt itsevaltainen presidentti Franjo Tudjman. Hänen kaudellaan Kroatia oli käytännössä poliittisessa saarrossa. Racanin eripurainen hallitus on avannut Kroatian, mutta rohkeuden puute päätöksen teossa on estänyt todelliset taloudelliset ja demokraattiset uudistukset.
Nopean kasvuvauhdin ansiosta Kroatian talous on kuitenkin kehittyneempi kuin Romanian ja Bulgarian, jotka pyrkivät EU:hun vuonna 2007.
"EU:n suhtautuminen meihin on puhtaasti poliittista", väittää Zeljko Bosnjak Zagrebissa.