Tuore raahelaisen Metallityöväen osasto 55:n historiateos kertoo myös aiemmin julkaisematonta tietoa Ruonan ja Raahen kaupungin 1900-luvun historiasta. Raahelainen historiantutkija Teuvo Virtanen pääsi työssään toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa Raahen kotiseutukirjan kirjoittamisesta. "Ruona on yhtä kuin Raahen historia 50 vuotta.
Hyvässä ja pahassa Raahe seuraa Ruonan kehitystä."
Virtasen mukaan Ruona on unohdettu raahelaisesta historian kirjoituksesta, ja yleensä yhtiö konkursseineen ohitetaan muutamalla lauseella. Vanhempi sukupolvi muistaa kaupungin merkittävän työllistäjän, mutta nuorempi sukupolvi on vain kuullut yhtiöstä ja konkurssista puhuttavan.
Arkistomateriaalia kirjan kirjoittamiseen löytyi hyvin eri arkistoista aina 1960-luvun lopulle saakka. Myöhemmässä osassa osassa tärkeimpiä lähteitä ovat henkilökohtaiset haastattelut.
"Kato poika, siinä menee oikia raahelainen ammattimies" -nimikin juontuu haastattelusta. Sen ylpeänä tokaisi lapsellensa raahelainen äiti, kun hän näki Ruonalta tauolla kaupunkiin asioimaan kiiruhtaneen Paavo Ylitalon.
Ammattiosasto 55 on Suomen 13. vanhin metallin paikallisosasto. Tänä vuonna osasto juhlii 90 vuotta kestänyttä taivaltaan. Harmittavasti ammattiyhdistys on jäänyt terästehtaan ammattiosasto 200:n varjoon.
55:n vaihtelevasta historiasta löytyy muun muassa tieto, että ensimmäiseksi agitaattoriksi valittu Heikki Eskola perusti aikoinaan Suomen ensimmäisen reppufirman, Pointon. Monet yhtiön entiset ammattimiehet perustivat omia firmojansa, jotka olivat keskeisesti mukana muun muassa Rautaruukin terästehtaan rakentamisessa.
Ruonan tehtaasta tuli merkittävä sotatarvikkeiden toimittaja. Parhaimmillaan kolmasosa kranaateista ja puolet merimiinoista valmistettiin Raahessa. Koska ammattimiehet olivat sodassa, erityisesti keveämpiin töihin palkattiin noin 60 naista. Sotavangeista valittiin hitsaajat ja levysepät tehtaan töihin. Sotakorvaustuotteiden tuottajana yhtiö toimi ansiokkaasti.
Yhtiön myynnistä alkanut prosessi 12. joulukuuta 1952 johti noin 600 työntekijän työttömyyteen. Konkurssioikeudenkäynnin seurauksena syntyi Lex Ruona.
Historiaosuuden Virtanen pelkää jäävän kirjassa vähemmälle huomiolle. Keskustelu keskittyy "Akkain vallankumoukseen". PKC:n naisväen mitta täyttyi, kun heidän tehtäväkseen ammattiyhdistyksessä jäi vain kahvinkeitto. Siitä kirjoittaja sai ikäviä viitteitä jo kirjoitusvaiheessa. Se tarkoitti painostusta, jopa yöllisiä soittoja.