Haikeaksi vetää. Olemme Tornionlaakson maakuntamuseon johtajan Henri Nordbergin kanssa pienellä karttakävelyllä etsimässä vuosisatojen takaista pohjoisen historiallista pääkaupunkia, Lapin kaupan keskusta. Mutta menneisyyden ovi on sulkeutunut: Jäljellä on vain pieniä sirpaleita kaupungista, joka aikanaan oli yksi Ruotsin valtakunnan rikkaimmista.
Kauppakeskuksetkin olivat tuolloin pieniä taajamia. "Tornio oli jonkinmoinen kiinnostuksen kohde ja tunnetumpi paikka kuin sen 550 asukasta olisivat edellyttäneet", Nordberg huomauttaa. Kaupunki sijaitsi siedettävien liikenneyhteyksien päässä, ja se oli myös portti Napapiirille keskiyön auringon maahan.
Monet tutkimusmatkailijat viivähtivät kaupungissa, kirjoittivat siitä, ja veivät sen mainetta maailmalle. Ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuis´n maapallon muotoa mitannut retkikunta pystytti eteläisimmän mittauspisteensä Tornioon. Tuloksena syntyi muun muassa 1742 Ranskan kuninkaan kirjapainossa painettu kaupungin kartta, joka on vanhin tarkka kartta Suomessa. Kartan bongasi Ranskan Kansalliskirjastosta matemaatikko-kirjailija Osmo Pekonen.
Nordberg pyörittelee kartan kopiota kädessään Rantakadulla, joka oli kaupungin silloinen päälinja. Sen varrella asuivat varakkaimmat porvarit, joiden luona retkikunnan jäsenet osin majoittuivat. Se tiesi suoneniskua kaupungille: Muutama porvaristytär menetti sydämensä, ja niin he matkasivat tutkijoiden mukana Ranskaan.
Kirkko ja Aspio
Rantakadusta on pätkä jäljellä, ja sen varrella ainoastaan Aspion talo saattaa olla osiltaan Maupertuis´n aikainen. Aspio on Tornion kirkon jälkeen kaupungin vanhin rakennus. Rantakatu päättyy 1700-luvun lopulla valmistuneeseen Nymanin taloon ja Porthaninkatuun, jonka alle on jäänyt entinen raatihuone.
Porthaninkadulta on suora näkymä Kaupunginlahden taakse Ikean ostosparatiisiin. Siellä oli aikanaan torniolaisten karjasuojia ja tiluksia. Ennen niin leveä lahti on kaventunut maannouseman ja täyttöjen myötä.
"Ainoat säilyneet elementit ovat kirkko ja vanhan kaupungin rakenne. Alatornion pappila ja Alatornion kirkon seutu ovat entisillä paikoillaan", Nordberg kertoo. Kartassa näkyy Alatornion kirkon ja joen välissä rivi kirkkotupia. "Se on minulle ensimmäinen evidenssi, että niitä on oikeasti ollut."
Alatornion puolelta Miukista lähti silloinen pääreitti Oulun suuntaan. Siltoja ei ollut, joen yli kuljettiin lossilla. Kaupungin puolella lossi rantautui nykyisen Greenlinen tienoille rajalla-aluelle.
Puukaupunki katosi
Hedvig Eleonoralle nimetty Tornion nykyinen kirkko valmistui 1686.
Kirkon kupeessa on Maupertuis´n nimikkopuisto muistomerkkeineen. Muistomerkin huipulla tuikkii lohikäärmeen tähdistön Alfa-tähti, johon kaukoputket suunnattiin kummastakin päätepisteestä. Ranskalaisretkikunta toi silloisen huipputekniikan Euroopan reunalle.
Nordberg oli mukana noin vuosikymmen sitten vietetyssä puistojuhlassa.
Puukaupungin ilme oli tuolloin jo kadonnut. "Kun tulin 1975 Tornioon, puukaupunkia oli vielä jäljellä palon. Tosin yhtään eheää korttelia ei enää tahtonut löytää, sillä aina jostain nurkasta oli järsitty pois yksittäisiä rakennuksia."
Keskeisellä ruutukaava-alueella ei enää juuri vanhoja rakennuksia ole. "Jos keskustan kaavoitusratkaisut olisivat olleet toisenlaisia, puukaupunki-ilmettä olisi näin jälkiviisaasti katsottuna ollut mahdollisuuksia hyödyntää", Nordberg harmittelee.
Lamavuosikymmenen aikana rakentaminen oli jumissa, mutta nyt Tornio on palaamassa juurilleen. Haaparannan kanssa se rakentaa rajalle Pohjoiskalotin kauppakeskusta Ikean siivittämällä kiihkeällä tempolla. Ja maisema muuttuu: kauppakeskuksen muuri peittää nyt Hallituskadulta avautuneen näkymän rajalle.
"Vähän se yllättää, kun vanha näkymä Ruotsiin sulkeutuu", Henri Nordberg toteaa.