Kuva on jäänyt lähtemättömästi monien urheilua seuraavien ihmisten mieleen: nuori mäkihyppääjä pää rinnettä vasten Rukan suurmäessä.
Itävallan Thomas Morgenstern varasti viime marraskuussa maailmancupin avauksessa otsikot ja toi oikeaan aikaan oikeassa paikassa olleille kuvaajille kunniaa. Morgenstern olisi kernaasti tehnyt vaikutuksen jollain muulla tavalla.
Äkillinen tuulenpuuska heitti 17-vuotiasta hyppääjää niin, että nuorukainen teki ilmassa puolitoista volttia ennen iskeytymistään väärinpäin alastulorinteeseen. Lopputulos ei ollut yhtä järkyttävä kuin katsojat pelkäsivät: Morgenstern oli yön Kuusamon terveyskeskuksessa tarkkailtava, mutta selvisi sormen murtumisella.
Mäkihyppääjän pokka piti loppuun asti. Morgenstern olisi halunnut hypätä jo seuraavan aamun kilpailussa.
Kuukautta ja yhtä päivää myöhemmin itävaltalaisnuori palasi maailmancupin kekkereihin. Kuusamon kolhusta ei ollut enää jälkeäkään ja Morgenstern ponnisti mäkiviikon avauskisassa Oberstdorfissa kakkoseksi.
Kauden päätyttyä Morgenstern löytyi maailmancupin kokonaispisteissä sijalta kuusi.
Kovia poikia nuo mäkihyppääjät.
Tunteet peittoon
Aikaa hurjasta voltista on kulunut melko tasan vuosi ja Morgenstern on takaisin Rukalla. Itävaltalainen istuu tuolin takana ja hymy on poikamaisen leveä. Vasemmassa nimettömässä killuu kihlasormus merkkinä sitoutumisesta Kristinaan.
On hyvä hetki kysyä Morgensternilta klassinen kysymys: miltä nyt tuntuu? Miltä tuntuu olla takaisin Rukalla viime vuoden voltin jälkeen? Tuoko Rukan suurmäki mitään erityisiä tunteita pintaan? Jännittääkö? Pelottaako?
Thomas, onko sinulla erityisiä tunteita, kun olet täällä Kuusamossa?
"En halua puhua siitä", Morgensternin hymy hyytyy.
Hyppääjä haluaa pyyhkiä vanhan epäonnistumisen mielestään.
"Se kaikki on mennyttä. Tärkeintä tällä hetkellä on, että olen hyvässä kunnossa", Morgenstern sanoo kohteliaasti.
180-senttinen ja 64-kiloinen hyppääjä kuuluu tulevan kauden suosikkeihin. Lokakuun lopussa täysi-ikäiseksi tullut Morgenstern oli viime kauden tasaisimpia mäkimiehiä. Ennen tämän kauden alkua hypätyllä seitsemän osakilpailun kesäkiertueella itävaltalainen sijoittui neljä kertaa viiden parhaan joukkoon.
Tälle kaudelle sääntöihin tullut painoindeksi ei hetkauta Morgensternia kuin positiiviselle mielelle.
"Olen yksi painavimmista hyppääjistä ja sääntö on minulle selvä etu", Morgenstern vahvistaa.
Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajan Janne Marvailan mukaan kaatumisen jälkeen hyppääjä sorvaa henkistä puoltaan kuntoon pitkälti itse.
"Riippuu tietenkin kaatumisen vakavuudesta. Jos hyppääjä pystyy, kannattaa hänen mennä uudestaan hyppäämään mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään kaatumista miettii, sitä isommaksi asiaksi se muuttuu", Marvaila huomauttaa.
Kaikki kaatuvat joskus
Marvailan mielestä hyppääjän mieltä ei kannata sörkkiä ulkopuolelta.
"Kaikki maajoukkuehyppääjät ovat nuoresta iästään huolimatta kokeneita hyppääjiä ja kaikki ovat joskus kaatuneet. Valmentaja kyllä aistii pelkotilat ja jännittämiset suorituksesta. Kaatumisen jälkeen pelko karisee helpoiten tekemisen eli hyppäämisen kautta."
Kuten Morgenstern jo osoitti, kaatuminen on joillekin hyppääjille iso tabu.
"Jos hyppääjä puhuu kaatumisesta, se on silloin liian päällä mielessä", Marvaila vahvistaa.
Puhumatta paras.