Hirven pää kurkistaa Oulun taidemuseon A-salin väliseinän takaa varjona – kuin katsoen hakkuuaukealla seisovaa ihmistä: ”Onko tuo todella niin pöljä?”
Anni Rapinoja tunnetaan siitä, miten hän tuo luonnon ulottuvillemme taiteen työvälineenä. Luonnontieteilijän ja maantieteilijän koulutuksen saaneena hän lähestyy kutakin ainetta havainnoiden.
Jos unohtuu vain ihmettelemään ja ihastelemaan, miten Rapinoja materiaaleja työstää, ei tavoita taiteilijan viestiä.
Sitä oleellisinta: luonto on meidän armoillamme ja me olemme sitä kohtaan armottomia.
Rapinojalla on voimakas tunneside metsään. Siksi sen uhanalaisuus, ilmastonmuutoksen ja tehometsänhoidon eripurainen yhteisvaikutus, tuodaan eteemme.
Tammikuun puolelle saakka ulottuva näyttely Luonnollisesti kutsuu kyykistymään mättäälle metsävideon ääreen ja ottamaan patjan ja asettumaan maate Luonnonvalo-kattokruunujen alle, eläinten papanoista tehtyjen.
No, mennään metsään! Istutaan ja huokaistaan. Pannaan pötkölleen!
Pötkötellessä on aikaa ajatella, herätä huomaamaan. Rapinojan työt ovat unilukkarimme.
Edellinen oma näyttely, maalauksia, Rapinojalla oli Oulun taidemuseossa vuonna 1989 sen toimiessa vielä vanhoissa Asemakadun tiloissa.
Yhteisnäyttelyissä hänen töitään on museossa nähty usein, mutta omaa laajempaa on saatu odottaa.
Täydestä retrospektiivistä ei ole kyse, sillä näyttely painottuu 2000-luvun alkuun vanhimpien teosten ollessa vuodelta 1996. Mukana on myös ihan uusia teoksia.
Erityisenä taiteilijataipaleen kokoelmateoksena voi pitää Tasku-salissa sijaitsevaa Maaäidin arkistoa. On kuin luvatta menisi kansakoulun luonnontieteen opetusvarastoon ahmimaan esimerkkejä kivi-, kasvi- ja eläinkunnasta.
C-salissa on esillä otos kiitellystä Luonnon Garderobi -kokonaisuudesta: kenkiä, laukkuja, turkkeja.
Naavasta tehdyn vihreän turkin voi hyvin kuvitella rikkaan rouvan ylle, niin mahtipontinen se on.
– Naava on sitä materiaa, jonka ilmastonmuutos hävittää ensimmäiseksi. Se on tärkeää esimerkiksi oraville, jotka vuoraavat sillä pesänsä selvitäkseen talvipakkasissa.
Millaista symboliikkaa kerskakuluttavalle nykyihmiselle!
Naavaturkkiin liittyy laukku, Ilmastokassi, juuri sellainen hypermuodikas, päältä avoin jota käyttävä todella deklamoi vauraudestaan. Rapinoja on sijoittanut kassiin pienen kuusen.
– On minulla kuihtunut kuusikin sitä varten, hän kertoo. Työ muuntuu tarvittaessa.
Uutta Rapinojaa ovat videot. A-salin nurkan sammaleisessa Kodittomien kassissa elää ahkera muurahaiskansa, hajaannukseen tuomittu.
Avohakkuut hävittävät upeat muurahaiskeot, joista katoaa samalla siellä alivuokralaisina olevia ötököitä. Ne taas ovat hiljentämässä metsää linnunlaululta.
– Esimerkiksi hömötiaista ei talousmetsästä löydä.
Sekin on todistettu, että ilmastonmuutos tuo tullessaan sellaisia hyönteislajeja, jotka ovat suureksi haitaksi tehometsätaloudelle. Monimuotoiset metsät kestäisivät hyökkäystä paljon paremmin.
Rapinoja ei täysin teilaa modernia: sen mahdollisuuksista saa näkökulman videoiduista matkoista kävyn siemenen ytimeen.
– En anna teknologian käyttää itseäni hyväksi, mutta käytän mielelläni hyväkseni sen mahdollisuuksia.
Yksi pienimmistä ajankohtaisista eläimistä on mukana sekin – punkki. Kun Rapinoja tapaa töitään nimetessään mainita työtovereinaan niin hirvet, rusakot kuin jänikset, A-salin takaseinän installaatio mahdollistui Hailuodon terveyskeskuksen avulla.
– Näissä purkeissa on joitakin kymmeniä, hän sanoo ottaen yhden käteensä.
Nesteessä uiskentelevista punkkivainajista monet ovat ehtineet aterioida, niiden pulleudesta voi päätellä.
Punkit ovat yksi selvä merkki luonnon tilan huolestuttavasta muutoksesta
– Ei niitä vielä muutamia vuosia sitten Hailuodossakaan ollut, Rapinoja toteaa.
Anni Rapinoja
Syntynyt 1949 Hailuodossa, jossa elää ja toimii jatkumona nelisatavuotisessa sukusaagassa.
Luonnontieteilijän ja maantieteilijän maisteritutkinto Oulun yliopistosta.
Maalauksia, valokuvia, installaatioita, tilateoksia, visualisointeja, videoita.
Kymmeniä yksityis- ja yhteisnäyttelyitä kotimaan ohella esimerkiksi Italiassa, Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Japanissa ja Kiinassa.
Uusin julkinen taideteos Taivaanlaasijat (2017) Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen pihalla.
Osittain retrospektiivinen Luonnollisesti-näyttely on esillä Oulun taidemuseossa 26.9.2018–13.1.2019
Näyttelyn ohessa tapahtuu
5.10. RentoVillan FascialMethod -kehonhuolto näyttelytilassa kello 16.30–17.30, ennakkoilmoittautuminen.
7.10. taiteilijatapaaminen kello 14–15: Anni Rapinoja esittelee näyttelyn ja kertoo taiteestaan.
17.10. Luupin senioriklubi kello 13–15: amanuenssi Elina Vieru esittelee Luonnollisesti-näyttelyn.
21.10. kello 14–15 ympäristöpolitiikan professori emeritus Yrjö Hailan luento ”Luonto taiteen aineistona ja innoittajana”.