Me­nes­tys­val­men­ta­ja: Poik­keus­ti­lan­tees­sa on tärkeää muistaa ru­tii­nit ja pitää yh­teyt­tä lä­hei­siin – "Mu­reh­ti­mi­seen on nyt helppo lähteä mukaan, sillä pelot tun­tu­vat val­ta­vil­ta"

Paula Immo on tietoisesti vähentänyt koronakriisin seuraamista uutisista ja sosiaalisesta mediasta. Illat on pyhitetty kokonaan muille asioille.

Kuva: Janica Karasti

Kriisissä on aina mahdollisuudet kahteen suuntaan, sanoo menestysvalmentaja Paula Immo.

– Voimme kertoa itsellemme joko kauhutarinaa tai mahdollisuuksien tarinaa. Tarina antaa mielelle suunnan, jota kohti se lähtee meitä viemään. Kun tietää, miten mieli toimii, voi vaikuttaa sen suuntaamiseen.

Mielen suuntaamista on jokainen meistä harjoitellut ainakin tiedostamattaan.

– Hyvä esimerkki on auton osto. Kun olet tykästynyt tiettyyn merkkiin ja väriin, alat nähdä juuri niitä autoja liikenteessä koko ajan. Kyse ei ole siitä, että kaikki muutkin olisivat ihastuneet samanlaiseen autoon, vaan nämä havainnot pääsevät nyt suodattimesi läpi, Immo selventää.

Samalla tavoin voimme suunnata mieltämme kriisin kohdatessa.

– Jos valitsemme hyvän ja positiivisen, mielemme suodattaa sitä tukevia signaaleja. Sama tapahtuu kauhutarinan kohdalla: suodattava, vääristävä ja yleistävä mieli poimii ympäristöstä vain ne viestit, jotka ovat linjassa valitsemamme kauhutarinan kanssa.

Immo tekee työtään mielen voiman kanssa. Valmentajana hän auttaa asiakkaitaan näkemään asiat selkeästi silloin, kun ne tuntuvat epäselvältä.

Ajatusten puuroutuminen voi koskea nyt jokaista meistä. Huoli tulevasta on todellinen.

– Murehtimiseen on nyt helppo lähteä mukaan, sillä pelot tuntuvat valtavilta. Tärkeintä on säilyttää oma toimintakyky. Siinä auttavat rutiinit. On hyvä jatkaa niin normaalia toimintaa kuin se vain näissä oloissa on mahdollista.

Immo viettää joka aamu rauhallisen meditointihetken ennen muun perheen heräämistä.

– Pitää myös muistaa, että ”social distancing” ei tarkoita sosiaalista eristäytymistä. Meillä on välineet olla yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa.

Rutiineja kannattaa miettiä joka kantilta.

– Oma henkilökohtainen valintani on ollut rajoittaa sosiaalisen median ja uutisten seuraamista. Seuraan kyllä uutisia päivittäin, mutta en esimerkiksi enää illalla. Pitää tietysti myös muistaa, että olemme erilaisia ja toiselle sopii toisenlaiset käytänteet. Klikkiotsikoissa vellominen ei kuitenkaan tee kenellekään hyvää.

Immo hoksauttaa, että positiivisten ja kiitollisuutta lisäävien ajatusten ajatteleminen muuttaa aivojen kemikaaleja ja kehoa jopa fysiologisesti.

– Sellaisessa tilassa on paljon helpompaa ajatella selkeästi kuin paniikissa.

Immo näkee jo nyt yhteisessä kriisissämme paljon mahdollisuuksia.

– Kriisissä meillä on mahdollisuus tarkastella sitä, mikä tässä on sellaista, mitä en ole aiemmin huomannut. Jo nyt parissa viikossa näkee ja kuulee, että näin on käynyt. Kiirettä ja menestystä ihannoiva maailmankuvamme on yhtäkkiä pyörähtänyt päälaelleen.

Immon mielestä on myös ihanaa, että kriittisillä aloilla toimivat hoitajat ja siistijät on nyt lopulta huomattu. Luontokin kiittää, kun päästöt ovat maailmalla vähentyneet.

– Nyt kun ihmiset joutuvat pysähtymään, heillä on mahdollisuus keskittyä merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Samaan aikaan joudumme kohtaamaan myös omat, hankalatkin tunteemme, Immo sanoo.

– Kun tulee aika palata niin sanotusti normaaliin, sitä samaa normaalia ei enää ole. Henkilökohtainen näkemykseni on, että elämä ei tapahdu meille, vaan se tapahtuu meitä varten. Kun näemme, mitä meillä on tästä opittavanamme, avautuu aivan mieletön määrä uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia selvitä tästä yhdessä.