Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska silmäilee paperiarkkia, jossa on kuvattu kaksi jyrkästi alaspäin laskevaa käyrää.
Yksinkertaiseen taulukkoon tiivistyy yksi maailmanhistorian huikeimpia menestystarinoita kansanterveystyön alalla. Työikäisten suomalaismiesten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin oli 70-luvun alussa maailman korkein. Tänään, kansainvälisenä sydänsunnuntaina, meidän sydänterveytemme on parempi kuin koskaan.
"Muutos on niin valtava, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Samalla on kuitenkin pakko sanoa, että tilanne voisi olla vieläkin parempi. Sydänkuolleisuuden lasku näyttää viime vuosina pysähtyneen, kolesterolit ja verenpaineet ovat yhä kansainvälisesti korkeat, joka neljäs mies tupakoi päivittäin ja kansa lihoo. Suomi on edelleen sydäntautikuolleisuudessa Irlannin ja Skotlannin ohella mustinta aluetta maailmassa", Pekka Puska toteaa.
Pelastava kansanliike
Paljon on kuitenkin tapahtunut sitten 70-luvun alkuvuosien, jolloin rasvainen ruoka teki tulppia sepelvaltimoihin ja suola halvaannutti aivoja. Raavaita miehiä kaatui kuin taistelutantereella. Tauti runteli pahimmin pientä Pohjois-Karjalan lääniä Suomen itärajalla, mutta myös Lapissa ja Kainuussa haudankaivajilla riitti lapioitavaa.
Surkea tilanne olisi jatkunut pitkään ennallaan, ellei Pohjois-Karjalasta olisi kajahtanut taisteluhuuto. Perustetaan "rojekti"!
Päätutkijaksi ja projektin vetäjäksi kutsuttiin tuohon aikaan vielä melko tuntematon, nuori kansanterveystieteen tutkijalääkäri Kuopion yliopistosta. Tästä käynnistyi urakka, joka nosti Pekka Puskan ja Pohjois-Karjala -projektin koko kansan huulille. Ei ollut niin pientä ompeluseuraa, kyläkokousta ja kökkäjäistä, etteikö siellä olisi taivasteltu "rojektia", joka määrätietoisesti kuori kermat kahvista, voit leivältä ja läskisoosit lautasilta. Isäntien äimistyksellä ei ollut rajoja, kun emännät kaatoivat maitokannuihin kurria ja tyrkkäsivät eteen kurkkua, porkkanaa, salaattia ja kaikenlaista muuta rehua ja kaninruokaa.
Viesti levisi kulovalkeana kautta Suomen ja projektista kasvoi kansanliike vailla vertaa. Kolesterolit ja verenpaineet kääntyivät laskuun, tupakointi väheni ja sepelvaltimotauti alkoi hellittää otettaan.
Pohjois-Karjala-projektin parhaita valtteja olivat kärsivällinen kenttätyö ja letkeä huumori. Pekka Puska on yhä sitä mieltä, että myönteinen valistus menee parhaiten perille. Jääräpäistä kansaa ei käännytetä komentelulla. Puska kiersi paasaamassa kuin maallikkosaarnaaja toreilla ja turuilla puhumassa kansaa ympäri terveellisiin elintapoihin. Vitsiä ja naurunremakkaa riitti aina siellä missä hän kulki, mutta hänen sanojaan kuunneltiin tarkasti.
"Lääketieteellinen tieto tupakasta ja kolesteroleista oli siihen aikaan vielä hyvin uutta. Jopa sairaalalääkäreiden piirissä oli aikamoista vastustusta ajatukselle, että sydäntauteja voitaisiin ehkäistä ennalta", Pekka Puska muistelee.
Työikäisen väestön sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vähentynyt 70-luvun alun jälkeen huimaavat 80 prosenttia, mutta Pekka Puska ei paukuttele henkseleitä. Valistustyöllä ei ole koskaan loppua. Puskan silmiin osui viikko sitten Helsingin Sanomien mielipideosastosta kirjoitus, jossa väitettiin, ettei lapsi jaksa nykyisellä kouluruualla, vaan pitää saada rasvaista maitoa ja voita.
"Muistan kuinka kävimme tämän taistelun Pohjois-Karjalassa 25 vuotta sitten. Sielläkin sanottiin, että lapset olivat nälkäisiä. Kiteen koulutoimenjohtaja kehotti paikallislehdessä huolestuneita vanhempia tulemaan kouluun nauttimaan yhteisen kouluaterian ja lupasi, että jos jollekin vielä jää nälkä, hän tarjoaa Kantakievarissa pihvit. Kukaan ei tullut", Puska muistelee nauraen.
Pohjois-Karjala-projekti ajoittui vuosille 1972-1977, jonka jälkeen sitä jatkettiin viidellä vuodella. "Sitten ajateltiin, että homma oli tehty ja sydäntaudit olivat kääntyneet laskuun. Se tehtiin, mikä luvattiin, mutta kyllä työ jatkui valtakunnallisena vielä projektin jälkeenkin."
Rotanmyrkylläkin laihtuu
Pohjois-Karjala-projektin opit ovat päteviä yhä, vaikka ne kuulostavat jo puhkikuluneilta eikä niistä enää revitä uutisia. "Keskeinen oppi on yhä edelleen rautaa: tupakoimattomuus, vähän eläinrasvaa, vähän suolaa, vähän sokeria, paljon kasviksia ja riittävästi liikuntaa. Siinä se on pähkinänkuoressa."
Suomi on saavuttanut sydän- ja verisuonitaudeissa Keski-Euroopan tason, mutta parhaisiin maihin on yhä matkaa. Pekka Puska on eniten huolissaan lasten ja nuorten sydänterveydestä. Yhteiskunnan muuttumista ei voi eikä pidäkään estää, mutta muutos tuo ruokakulttuuriin monen hyvän asian ohella myös haitallisia piirteitä. Rasvaisten juustojen, pikaruokien ja naposteltavien kulutus kasvaa, suomalaisten paino nousee ja diabetes yleistyy.
KTL:n pääjohtajalta tivataan jatkuvasti mielipidettä milloin mistäkin dieetistä ja laihdutusniksistä. "Mitä tahansa muutoksia tekee ruokavalioonsa, yleensä niillä laihtuu, mutta laihtuminen ei aina tuota pysyvää tulosta eivätkä menetelmät välttämättä ole terveellisiä."
"Kentällä kysyttiin kerran Atkinsin dieetistä. Erehdyin sanomaan, että rotanmyrkylläkin laihtuu, mutta se ei ole kovin terveellistä. Siitä nousi kova meteli ja minua syytettiin, että olin verrannut Atkinsin dieettiä rotanmyrkkyyn. Minä vain käytin sitä esimerkkinä siitä, että kaikki tavat, joilla laihtuu, eivät välttämättä ole terveellisiä", Puska nauraa.
Kaupunkilähiöongelmia
"Väestöryhmien väliset terveyserot ovat meidän suurimpia huolenaiheitamme. Taustalla on syrjäytymisen ongelma, joka usein alkaa jo lapsuudessa. Kun takavuosina meidän suurimmat terveysongelmamme olivat Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, tänä päivänä ne kasaantuvat yhä enemmän kaupunkien lähiöihin, joissa on paljon vieraantumisen ja syrjäytymisen ongelmia, tupakkaa ja alkoholia kuluu ja tapaturmia sattuu paljon."
Toisaalla valitetaan työuupumusta ja liiallista stressiä. Pekka Puska suhtautuu puheisiin burn outista pienellä varauksella.
"Työuupumusta korostetaan mediassa, mutta kyllä työttömyyden ongelma on meillä varmasti suurempi terveysongelma."
"Sydän- ja verisuonitaudit olivat takavuosina tärkein työkyvyttömyyseläkkeiden syy, mutta nyt kärjessä ovat mielenterveysongelmat ja depressio. Jos vertaamme Terveys 2000 -tutkimusta ja kahdenkymmenen vuoden takaista Mini-Suomi-tutkimusta, meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että depressio olisi lääketieteellisesti lisääntynyt. Kuitenkin samaan aikaan depressio työkyvyttömyyden syynä on noussut kuin raketti. Tämä viittaa vain siihen, että työelämä muuttuu eikä siellä enää pärjätä entisillä eväillä."
Pekka Puska myöntää olevansa itse ahne työlle. "Elämänrytmini on tavattoman kiivas, mutta en minä stressiä tunne. Kalenterini on kauhea, mutta se on enemmän sihteerin murhe kuin minun", pääjohtaja virnistää.
Työhuoneessa Kansanterveyslaitoksen ylimmässä kerroksessa Helsingin Mannerheimintiellä on leppoisa tunnelma ja paikat ojennuksessa, vaikka työpöydän takana istuu yksi Suomen kiireisimmistä miehistä, joka johtaa yli tuhannen työntekijän laitosta ja siinä sivussa hoitaa kymmeniä tärkeitä luottamustehtäviä.
"Sen tekee minkä ehtii", Puska sanoo rauhallisesti. "Olen sanonut henkilökunnallekin, että totta kai pääjohtaja on iloinen, kun täällä tehdään ahkerasti töitä ja saadaan valtavasti tulosta aikaan, mutta elämässä pitää olla muutakin kuin työtä. Pitää olla aikaa myös perheelle ja ihmissuhteille."
"Työ ei saa olla tiukkapipoista. Työssä pitää olla hauskaa", Puska nauraa velmusti.