Kajaani 18 000 uskomattomaan painosmäärään yltänyt esikoisrunoilija HeliLaaksonen on yksi neljästä suomalaisrunoilijasta tämän päivän Runon sillassa.
Laaksonen on suomen kielen maisteri, joka kirjoitti Turun murteella esikoiskokoelmansa Pulu uis. Nyt hänellä on jo valmiina uusi kokoelma, joka saa nimekseen Raparperisyrän.
Kokoelman kirjoittamisen lisäksi Laaksonen on kääntänyt murteella kirjoitettua virolaisrunoutta Lounais-Suomen murteelle. Hän on paitsi opiskellut viroa asunut myös kahteen otteeseen siellä.
Perjantaillisessa Iiron koulussa eli Iiro Kajaksen juontamassa runoilijatapaamisessa hän pohti juontajan kanssa yhdessä, miltä murreteksti vaikuttaa, vaikuttaako se koomiselta ja voidaanko vakavia asioita yleensä käsitellä murteella leikinkään varjolla.
Vaikka murteet ovat nyt nousussa, murretta käytetään edelleen lähinnä sketsien ja pakinoiden kirjoittamiseen. Murteella saattaa olla vaikeampaa tehdä itsensä uskottavaksi.
Erityisesti Heli Laaksonen kaipaili omalla murteella kirjoitettujen teatteriesitysten perään ja esitti suoraan osoitteeseen kritiikkiä siitä, ettei Turun tienoilla teattereissa arvosteta omaa murretta vaan esitetään sen sijaan Kätkäläistä.
Hänen omiin haaveisiinsa kuuluu murteella kirjoitettuja kuunnelmia sekä erilaisia äänitteitä. Perusteluiksi Heli Laaksonen sanoo murteen kuitenkin olevan kirjoitettuna paperinmakuista.
Laitilassa nykyään asuva Lehtonen määrittelee itsensä Turun runoilijaliikkeen ulkojäseneksi. Tuolle runoilijaliikkeelle on hänen mielestään ominaista kaiken fiiniyden poiskarsiminen. Ja sitten Turun runoilijaliikkeen runoja voikin mennä ihan vapaasti vaikka baareihin esittämään, ja baari on taatusti täynnä.
Itse hän sanoo käyttävänsä johdonmukaisesti omaa murrettaan yhä hyvin ostaessaan ,makaroneja kuin esiintyessään kirjallisessa tilaisuudessa.
