Etniseen taustaan keskittyminen on aivan liian yksioikoista rikollisuudesta puhuttaessa. Näin toteaa rikoskirjailija ja asianajaja Jens Lapidus, jonka kirjallisesta läpimurrosta Ruotsissa on kulunut pian kymmenen vuotta.
Lapiduksen kirjoissa ulkomaalaistausta on joka tapauksessa vahvasti läsnä: rikollishahmoilla on juuria muun muassa Balkanille ja Lähi-itään. Tosielämässä Lapidus on ollut monen ulkomaalaistaustaisten rikollisen asianajaja.
- Ei voi kiistää, ettenkö tapaisi (työssäni) paljon nuoria maahanmuuttajamiehiä tai maahanmuuttajien lapsia. Samaan aikaan on syytä pohtia, millaiset sosiologiset tekijät vaikuttavat ihmisiin, menestyskirjailija painottaa STT:n haastattelussa.
Mistä siis pitäisi puhua? Lapidus siirtäisi katseen etnisyydestä esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan, asuinalueeseen ja koulutustasoon.
- Hiukan samalla tavalla peilaan myös itseäni: olen asianajaja, kirjailija, tukholmalainen, ruotsalainen, juutalainen, pienten lasten isä. Kaikkea sitä. Vain yhteen asiaan keskittyminen on hiukan latteaa, hän sanoo tukholmalaisen kahvisalongin pöydässä.
Lapiduksen mielestä ulkomaisen median lähestymistapa koko teemaan poikkeaa ruotsalaisesta. Tälläkin kertaa haastattelussa on puhuttu esimerkiksi juuri etnisestä taustasta.
- On kiinnostavaa, että ulkomaisilla toimittajilla on aivan erilainen ajatus Ruotsiin liittyvistä kysymyksistä, maahanmuutosta ja vastaavasta, hän arvioi.
Ymmärrystä eri osapuolille
Lapiduksen menestysteokset poikkeavat monista muista rikoskirjoista ja poliisidekkareista siinä, että tapahtumia peilataan vahvasti rikollisten näkökulmasta.
Kirjailijan mukaan tavoitteena on, että lukija pystyisi astumaan toisen ihmisen saappaisiin.
- Ei välttämättä niin, että lukija ajattelisi tekevänsä samoja valintoja kuin kirjan henkilöhahmot mutta että hänellä olisi ymmärrystä näitä kohtaan, Lapidus sanoo.
Ajatus eri osapuolten ymmärtämisestä seuraa Lapidusta niin asianajajan työssä kuin vaikkapa politiikan seuraajana. Ruotsin vaaliuurnilla hän kertoo äänestäneensä sekä punavihreää blokkia että sinistä porvarileiriä.
- Minusta on suorastaan epämiellyttävää, jos ihmiset ovat liian varmoja näkemyksistään. Koen pystyväni lähes aina ymmärtämään myös vastapuolen argumentteja.
Asianajajan työ puntarissa
Lapiduksen suuri haaste on kalenterin sovittaminen: aika pitäisi saada riittämään kirjailijan arkeen, asianajajan työhön ja perhe-elämään.
- Kirjojen kirjoittaminen ja asianajajana oleminen ovat toimineet rinnakkain usean vuoden ajan, mutta on löydettävä sellainen kokonaisuus, että myös kotirintamalla asiat toimivat.
Hän kertoo pohtineensa jopa asianajajan töistä luopumista. Tätä nykyä niille on tilaa enää noin kolmannes työviikoista, sillä kirjailijanelämä edustamisineen täyttää leijonanosan kalenterista.
Työaikaa asianajajana on toisaalta vaikea laskea aivan minimiin, sillä alan seuraaminen ja osaamisen ylläpito vaativat Lapiduksen mukaan aina tietyn panostuksen.
- Yksi vaihtoehto on, että vähennän entisestään työmäärää (juristina), ja siinä tapauksessa saattaa käydä niin, että lopetan asianajajana. Toinen vaihtoehto taas on, että pysyn nykytasolla tai lisään (asianajajan) töitä.
Hän sanoo, ettei ole tehnyt päätöksiä asiassa. Ajatus asianajajan töistä luopumisesta tuntuu vaikealta, koska ammatti on ollut rakas.