Kaiken Populäärimusiikki-huuman ja valtavan julkisuusryöpyn jälkeen Mikael Niemi väittää olevansa sisimmältään sama pajalalainen kuin ennenkin, vaikka pieniä muutoksia on kuuden vuoden aikana ehtinyt tapahtua.
"Perheeseen syntyi tyttö", tyytyväinen kahden pojan ja nyt myös kolmivuotiaan tytön isä myhäilee.
Niemen mukaan Pajalassa on helppoa olla julkkis, "kändis", sillä pienessä ruotsalaiskunnassa kaikki tuntevat toisensa.
Suosio ei ehkä muuttanut miestä, mutta kirjailijan arkeen kaikella tällä oli suuri vaikutus.
"Kirjoittaminen oli varsinkin aluksi vaikeampaa. Sitten kun sain kirjoitettua Nahkakolon (Svålhålet 2004), niin vaikeudet helpottivat. Nyt minä vähät välitän arvosteluista tai painosmääristä. Teen mitä itse haluan tehdä."
Novellikokoelma Nahkakolon lisäksi mies onkin ehtinyt kirjoittaa siis uuden poliisiromaanin ja kaksi näytelmää.
"Olen nyt oppinut keskittymään ja sanomaan ei. Esimerkiksi uusimman kirjan kohdalla teen niin, että syyskuusta marraskuun loppuun on aika haastatteluille ja signeerausmatkoille, mutta sitten stop. Joulukuussa asetun aloilleni ja alan kirjoittaa seuraavaa kirjaa tai näytelmää."
Niemen mukaan työrauha on jopa niin suuri, että hän lupaa harkita uusimmasta Mies joka kuoli kuin lohi -romaanista jo nyt tehtyjä elokuvatarjouksia vasta vuoden tai päästä.