München Suomen joukkue venyi yli tavoitteensa. Tavoitteena oli kaksi mitali ja kahdeksan pistesijaa. Mitaleja tuli yksi enemmän.
Tavoite saavutettu ja maassa rauha. Janne Holménin maratonkulta pelasti kisat Suomen osalta lopullisesti ja perusteellisesti.
"Suomen yleisurheilu on nousussa. Meillä on laajempi menestysrepertuaari kuin aikoihin, meillä on halu nousta ja meillä on näitä nuoria urheilijoita, jotka eivät ole tuulen tuomia", Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva katsoo tulevaisuuteen.
Suomi oli kisojen 11:nneksi paras maa. Ykkösenä komeili Venäjä seitsemällä kullallaan, kahdeksalla hopeallaan ja kahdeksalla pronssillaan. Kisajoukkueen onnistuminen on suhteellinen juttu. Asia on niin tai näin, riippuu siitä, mistä suunnasta sitä katsoo ja mihin tulosta vertaa. Vertailukohtia on useita.
Maratonkulta
kestää vertailun
30 vuotta sitten Münchenissä urheiltiin olympiamitaleista. Silloin Suomen yleisurheilu oli voimissaan: Suomi toi yleisurheilusta kotiin kolme kultaa ja yhden pronssin. Miesten mitalitilastossa Suomi oli maailman kuudenneksi paras yleisurheilumaa. Naiset mukaan laskettuna sijoitus oli yhdeksäs.
Tuloksia ei voi laittaa täysin rinnakkain, sillä vuonna 1972 kyseessä olivat kisat, joissa oli mukana urheileva maailma. Nyt urheiltiin eurooppalaisin voimin.
Vuonna 1972 Suomi kahmi kultansa ja kunniansa kestävyysjuoksuista. Lasse Virén juoksi kaksi kultaa (5 000 ja 10 000m), Pekka Vasala yhden (1 500m) ja Tapio Kantanen oli esteissä pronssilla.
Kestävyysjuoksun taso maailmalla oli jo silloin ja on yhä sen verran hurja, että tuoreista EM-mitaleista vain Janne Holménin maratonkulta kestää todella kovan vertailun. Heli Koivulan kolmiloikkahopea ja Mikaela Ingbergin keihäspronssi ovat hienoja juttuja, mutta ne painivat eri sarjassa.
Münchenissä kilpailtiin EM-mitaleista 18:nnen kerran. Suomi on ollut mukana aivan alusta, vuoden 1934 Torinon kisoista lähtien. Suomen omassa mitalirankingissa Münchenin kisat asettuvat vähän puolivälin heikommalle puolelle: yhdeksän kertaa on mennyt paremmin ja kahdeksan kertaa huonommin.
EM-kisojen alkuvuosina Suomi oli mitalirohmu: Torinosta (-34) 13, Pariisista (-38) 11 ja Oslosta (-46) 12 mitalia. Kaksinumeroiseen lukuun suomalaiset ylsivät myös Roomassa (1974) kymmenellä mitalilla, joista peräti neljä oli kultaista.
EM-kisahistoriaan vertaaminen ei ole veden pitävää, sillä ajat ovat muuttuneet: kilpailu on koko ajan koventunut, maita ja urheilijoita on tullut lisää ja urheilusta on tullut ammattimaista touhua.
Ruotsin vuoro
olla edellä
Suomen tekemisiä ja saavutuksia on totuttu alasta riippumatta vertaamaan rakkaaseen naapuriin Ruotsiin. EM-kisojen maaottelussa tulee tällä kertaa turpiin.
Ruotsilla on laittaa vaakakuppiin kolme kultaa, hopea ja pronssi. Suomen värisuora on hyvä, mutta jää kevyeksi naapurin rinnalla.
Suomi säilytti kuitenkin EM-kisojen kaikkien aikojen mitalitilastossa vielä paikkansa Ruotsin edellä. Vielä 30 vuotta sitten olympialaisissa naapurusten välinen asetelma oli täydellisesti toinen. Ruotsi sai yleisurheilusta yhden pronssin.
Urheilu on aaltoliikettä. Juuri tällä hetkellä Ruotsin yleisurheilu huristelee aallon harjalla. Sillä on kasassa mahtava nuorten lahjakkaiden urheilijoiden joukko, josta on naapurille iloa vielä vuosia. Sekä Ruotsin että Suomen yleisurheilussa on menossa sukupolven vaihdos. Ruotsi on siinä pari vuotta Suomea edellä.
Eikä silti, johan Ruotsille soikin menestystä EM-rintamalla. Edellisestä naisten mestaruudesta ehti kulua 22, ja miesten mestaruudesta peräti 56 vuotta.
Pitkää nenää
tilastoille
Vanhan sanonnan mukaan ensin tulee vale, sitten emävale ja sen jälkeen tilasto. Niin tai näin, Suomen joukkue näytti EM-kisoissa tilastoille pitkää nenää.
Euroopan tämän vuoden tilaston mukaan Suomen olisi pitänyt jäädä kisoissa kokonaan ilman mitalia. Kolme on enemmän kuin nolla, joten tilastoon verrattuna EM-kisat sujuivat vallan mainiosti.
Kultamitalisti Holmén ei ollut tilastoissa ollenkaan. Muut mitalistit Heli Koivula ja Mikaela Ingberg tekivät huimat tilastohypyt. Koivula loikki hopealle tilaston 11. sijalta ja Ingberg heitti pronssille tilaston 13. sijalta. Markus Pöyhösen nousu tilaston 16. sijalta viidenneksi on mainio suoritus.
Menestyksen kannalta tilastotuloksia tärkeämpää on, että onnistuu oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Holmén, Koivula, Ingberg ja Pöyhönen tekivät juuri niin.
Ennen kisaa odotettiin, että mitalit tulevat, jos tulevat miesten heitoista. Päälaelleen meni. Heittäjät eivät varsinaisesti olleet pettymyksiä, mutta kuten puheenjohtaja Ilkka Kanerva muistutti: "EM-kisoissa kyyti on kylmää. Rutiinisuorituksilla ei menesty."