Kaupunki- ja aluekehitys ovat muuntautumassa kilpailupolitiikaksi, jossa kaupungit ja alueet kamppailevat menestyvistä teollisuudenaloista, veronmaksajista, kaupallisista palveluista, matkailijoista ja suoranaisesta menestymisen maineesta. Suomessa kova kilpailu on täydessä vauhdissa.
Kuntien imagoa tutkineen filosofian tohtori Topiantti Äikkään mielestä menestyvien kaupunkiseutujen määrä on vähentynyt.
Äikäs julkisti keskiviikkona tuoreimman tutkimuksensa "Imagoa etsimässä. Kaupunki- ja aluemarkkinoinnin haasteita". Tutkimus ilmestyi Suomen Kuntaliiton Acta-sarjassa. Äikäs otti tutkimukseensa esimerkkitapauksiksi muun muassa Oulun kaupungin ja Oulun Eteläisen alueen.
Oulussa imagomarkkinointi on loikannut jo kvanttihypyn 1980-luvun alusta, jolloin Ouluun perustettiin teknologiakylä ja kaupunki julistautui teknologiakaupungiksi. Välissä oli Oulu-ilmiö. Kehutaanpa Oulua myös puolen Suomen pääkaupungiksi.
Tuoreimmassa imagokampanjassa "kvanttihypyssä" ja kasvusopimuksessa 2006 Oulu ylläpitää ja voimistaa entistä imagoaan. Tavoitteena on vahvistaa Oulun asemaa kansainvälisesti tunnettuna osaamiskeskittymänä, lisätä Oulun kilpailukykyä sekä kehittää ja vahvistaa Oulun kasvavia toimialoja.
Asuinalueita
erilaisille ihmisille
Topiantti Äikäs listaa neljä tekijää, joihin kuntien pitää panostaa imagotyössään. Kaikkein olennaisin merkitys paikkakuntien kehitykselle on elinkeinojen rooli. Ilman menestyvää elinkeinopolitiikkaa on vaikea edistää mitään muitakaan imagotyön aloja tai paikallisesti merkittäviä toimintoja.
Toiseksi Äikäs nostaa asumisen. Oleellista on tarjota houkuttelevia asuinalueita monipuolisesti erilaisille ihmisille eikä se, että kaupunki kykenee tarjoamaan kestävän kaupunkisuunnittelun kannalta kyseenalaisia "rantatontteja" tai "rakennusmääräyksistä vapaita alueita".
"Millaista paikkakunnalla on elää ja millainen sosiaalinen ympäristö siellä vallitsee", Äikäs kehottaa miettimään.
Palveluiden
toimivuus ratkaisee
Palveluiden osalta ratkaisevat lakisääteisten ja muiden palveluiden toimivuus. Merkittävin on yksilötason asiakastyytyväisyyden näkökulma.
Neljäs imagotyön kohde on ympäristö laajasti otettuna.
Jyväskylän kaupunki on satsannut kaupunkimaisemaan, kun Oulun ympäristömarkkinointi tarkoittaa kaupungin osallistumista elinkeinotoimintojen käynnistäjänä. Ympäristö, kaupunkimaisema ja -kuva on voimavara.
Oulun Eteläisen yhteistyöalueen muodostavat Ylivieskan, Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnat. Ne rakentavat yhteistä imagoaan kulttuurin varaan. Kulttuurista on tullut kauppatavara.
Filosofian tohtori Topiantti Äikäs kysyy, kenelle kulttuuri-imagoa luodaan.
"Ulkopuolisten näkökulmasta voi sanoa, että tarjonta suuntautuu ainakin toistaiseksi lähinnä alueella asuvalle väestölle, ja on luonteeltaan pikemmin kulttuuritoimintaa ylläpitävää kuin uutta innovoivaa."
Äikäs arvioi kyseessä olevan lämmittelyvaiheen, jossa toiminta on aloitettava ennen katseen laajentamista.
Ratkaisevaa onkin, millaiseksi Oulun Eteläinen haluaa kehittää imagoaan. Johtaako työ alueen tunnettuuden parantumiseen? Saavuttaako kolme seutukuntaa yhteisen toimintatavan? Onko resursseja ja ammattimaisuutta riittävästi? Ovatko suunnitelmat toteutettavissa?