Oulu on ylpeä arkkitehtuuristaan ja toimivasta keskusta-alueestaan. Pyörätuolinkäyttäjät näkevät kuitenkin ahtaat käytävät, korkeat portaat sekä liian jyrkät luiskat.
Ilmassa voi melkein haistaa tuoreen maalin, kun astuu 30-vuotiaan Piia Jollan rappukäytävään. Uutta Alppilan kerrostaloa mainostettiin esteettömänä, mutta käytäntö on osoittanut toista. "Helpoin reitti poistua talosta on minulle autotallin kautta autolla", Jolla kertoo pyörätuolissaan.
Kadunpuoleisesta ovesta mentäessä vastassa ovat portaat, sisäpihalta kiertäessä kulkua haittaavat kynnykset.
Itse asunto on hyvin varusteltu. Keittiön kaapit ovat normaalia matalammalla ja ovet tarpeeksi leveät, jotta kulkeminen on mahdollista myös pyörätuolilla.
Pyörätuolit ovat Piialle tuttuja hänen synnynnäisen liikuntavammansa vuoksi. Tällä hetkellä alla on 50 senttimetriä leveä kiinteärunkoinen tuoli, joka on markkinoiden kapeimmasta päästä. Sähköpyörätuolit voivat olla jopa 90 senttiä leveitä.
Monet yllättyvät Jollan koulutuksesta nähdessään hänet. Nainen kertoo ylpeänä olevansa Suomen ensimmäinen pyörätuolia käyttävä liikunnanohjaaja, joka on valmistunut ammattikorkeakoulusta.
"Monet liikuntapaikat ovat esteellisiä ja jo siksi minun kannaltani mahdottomia työpaikkoja."
Liikenneinsinööri Minna Soininen Oulun kaupungin teknisestä keskuksesta kertoo, että parhaillaan on tekeillä esteettömyysstrategia, jonka toivotaan olevan valmis maaliskuussa 2009. Vaikka työssä ollaan vasta alussa, se tulee Soinisen mukaan pitämään sisällään esimerkiksi katujen ja julkisten rakennusten esteettömyysasioita.
Soininen antaa esteettömyydestä Oululle kouluarvosanaksi seitsemän, mutta muistuttaa, että parantamisen varaa on kaikissa Suomen kaupungeissa.
Kulkuvälineet hankalia
Maallikko ajattelee harvoin, että Oulussa liikkuminen olisi vaikeaa. Piia suostui kiertelemään kanssani keskustassa ja kertomaan kaupungin ongelmakohdista pyörätuolinkäyttäjän näkökulmasta.
Lähdemme Alppilasta bussipysäkille. Ainoastaan yksi linja pysähtyy esteettömäksi mainostetun talon edustalla. Jännitämme, onko bussi matalalattiainen. Itse kyseistä linjaa usein käyttäneenä olen huomannut, että monesti ajossa on perinteinen, vanha bussi portaineen. Näin ei ole tällä kertaa. Luiska on liian jyrkkä, jotta pyörätuolia käyttävä selviäisi ilman avustajaa, joten autan Piian bussiin.
Jolla kertoo julkisten kulkuvälineiden kanssa olleen lukuisia ongelmia. Junissa täytyy varmistaa, millä vuorolla voi matkustaa. Valinnanvaraa ei paljon ole -- on mentävä sillä, millä pääsee. Taksilla ja lentokoneella matkustettaessa on aina ilmoitettava, että käyttää pyörätuolia.
"Stressaan siitä, että toiset joutuvat odottamaan takiani. Pyrin valmistautumaan esimerkiksi bussista poistumiseen hyvissä ajoin."
Bussikuski jarruttelee voimakkaasti. Piia pitää kaiteesta kiinni, pyörien jarruihin ei voi täysin luottaa. Uloskin olisi kiva nähdä, mutta korkealla sijaitsevat ikkunat jättävät päätepysäkkimme tähyilyn minulle.
Näyteikkunaostoksia
Suuntaamme ensin kahvila Biskettiin. Kynnykset, ahdas oviaukko ja ulospäin aukeavat ovet aiheuttavat Piialle vaikeuksia. Avulias työntekijä tulee kuitenkin pitämään ovea, ja pääsemme sisälle.
Oulussa on paljon pieniä liikkeitä, joihin ei pyörätuoleilla ole mitään asiaa. Piia kertoo selvittävänsä joskus liikkeiden puhelinnumeroita ja soittavansa ikkunan takaa myyjälle.
H&M:lla naisten alusvaatteet on sijoitettu kerrosten väliin. Portaissa on luiska, mutta niin jyrkkä, ettei sitä tohdi käyttää. Lisäksi tuolin etupyörät eivät edes yllä irrallisiin luiskien osiin. Yläpuolellamme on melkein huvittava kyltti: "Pyydä henkilökunnalta apua tarvittaessa."
Katson valtavan auktoriteetin omaavaa naista ihaillen, kun hän pujottelee autojen välistä kadun yli.
"Menen minne haluan -- en sinne minne pääsen."
Kirjoittaja on OAMK:n journalismin opiskelija, joka on tehnyt äskettäin oppilastyön esteettömyydestä Oulussa.