Onkohan se poijat menny teillä taas pikkusen mahottommiin?” kyseli kyläpäällikkö sukulaismies kerran veljeskaartimme kahelin tempauksen jälkeen.
Mahdottomiin on mennyt muillakin, kuten eläinsuojeluaktiiveilla.
Loppukesän ykköspuheenaiheessa, kohudelfiinikohussa, jäi täysin pimeäksi, mikä meni pieleen.
Jo alkuperäiset vaatimukset delfiinien pidon lakkauttamisesta Tampereen Särkänniemen huvipuistossa herättivät reaktion, että ei voi olla totta. Mikä hätä niillä siellä on? Jokainen delfinaariossa lastensa kanssa käynyt on nähnyt, kuinka onnellisina ne siellä tekivät temppujaan.
Delfinaario kuitenkin päätettiin lopettaa, mutta eihän sekään kelvannut. Eläinsuojelijat valittivat, että eläinten siirto yritettiin salata.
Olikin eläinten hyvinvoinnin kannalta järkevää, että eläimet pyrittiin saamaan hissukseen pois Särkänniemestä, kun tietää eläinsuojelija-aktivistien toimintatavat.
Ihmiset ääriaatteiden takana ovat kuin uhmaikäisiä lapsia, jotka eivät itsekään tiedä mitä haluavat. Parodiaa ei tarvita. He tekevät sen itse.
Vanha sanonta pätee eläinsuojeluaktivisteihin, ydinvoiman vastustajiin, metsäkoneisiin itsensä köyttäviin ynnä muihin, joilla tahtoo mennä mahdottomiin.
Harmi vain, että toiminta on erittäin haitallista ja usein laitonta, jopa väkivaltaista, kuten nähtiin keväällä Hanhikiven ydinvoimalatyömaan alueella Pyhäjoella.
Vantaalla kesäkuussa tapahtuneen linja-autovarikon tuhopolton tekijäksi ilmoittautui Eläinten Vapautusrintama. Tarkoitus oli protestoida sitä, että liikennöintiyhtiö teki yhteistyötä turkisyrityksen kanssa. Teko kertoo paljon eläinaktivistien arvoista: ihmisyys, elinkeinot, omaisuus tai koskemattomuus ovat aivan toisarvoisia.
Paitsi, että harvoin noinkaan: Kuinka paljon taannoinen saman järjestön isku kanalaan tukehduttamalla satoja kanoja lisäsi eläinten hyvinvointia? Kuinka paljon se tai mainittu tuhopoltto lisäsivät sympatioita eläinsuojeluaatetta kohtaan?
Vaikeauskoa, että kovin suuri kansanosa olisi vaatinut Lidliä lopettamaan virikehäkkikanaloissa elävien kanojen munien myynnin ketjun myymälöissä. Pienen vähemmistön kenties kovaan painostukseen ei olisi pitänyt myöntyä.
Päätöksellään Lidl vain lisäsi kananmunantuottajien ahdinkoa.
Eläinten suojelu on oikein. Eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia, ja niin on tehty. Tuotantoeläimillämme ei ole hätää, sillä eläinsuojelu on saatu kuntoon – tosin ilman radikaalien aktivistien osuutta asiaan.
Virikehäkkikanaloissa kanoilla on virikkeelliset, hyvät olot.
Myös turkistarhoilla eläimet voivat erinomaisesti. Jos turkiseläimet kärsisivät, ne eivät kykenisi tuottamaan laadukkaita turkiksia. Elinkeinoa ei pidä lakkauttaa.
Eläinten nostaminen inhimillisiksi, tunteviksi olennoiksi ihmisen rinnalle ja ylikin on nykyihmisen vitsaus. Vääristynyt käsitys johtuu osin normaalin luontosuhteen katoamisesta, mikä heijastuu monin muinkin tavoin kuin mahdottomiin menevässä eläinsuojelussa.
Lähiöitynyt nykykansalainen on täydellisen pihalla luonnosta ja eläimistä. Siksi näitä kaikenlaisia ylilyöntejä tapahtuu.
Ennen kuin autotallini tullaan tuikkaamaan tuleen, haluan toistaa, että kohtuudessa ja järjessä pysyttelevässä eläinsuojelussa – intoilussakaan – ei ole mitään väärää.
Sitä voi kyllä miettiä, kuinka tehokkaasti sodat, sorto, viha, epätasa-arvo ja huono ihmisten kohtelu katoaisivat ihmiskunnasta, jos eläinsuojeluun uhrattava energia kohdistuisikin ihmisten hyväksi.
Kolumni