Olihan se melkoista haipakkaa, uuden Oulun ensimmäinen vuosi. Kaikki tuntui menevän vain alaspäin.
Vai menikö sittenkään? Suurin osa oululaisista tuskin havaitsi minkäänlaista eroa entiseen.
Se on tietenkin totta, että rikas Oulu lätsähti tavallisten kuolevaisten joukkoon. Saattaahan Oulu silti olla Pohjois-Skandinavian tai ainakin oman alueensa ”veturi”, mutta valtakunnan kassaan on silti pitänyt raapustella ärmyjä anomuksia äkillisestä rakennemuutoksesta.
Uuden Oulun alku ei varmasti ollut ihan sellainen kuin kuviteltiin. Eipä sitä kyllä mitään pikavoittoja luvattukaan. Joka käänteessä muistutettiin, että liitoksen edut saavutetaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä.
Se, että todellisuus (lue: talous ja työttömyys) osoittautui ennakoitua ankeammaksi ei kuitenkaan ollut uuden Oulun syytä.
Taloushuolien pääsyy on maailmalla, kun meikäläiset huipputuotteet eivät enää käyneetkään entiseen tapaan kaupaksi.
Tuli irtisanomisia, firmoja lopetti. Nokiastakin jäi vain osa.
Kaupungin tulot hupenivat. Sen asian kanssa uudella Oululla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä. Oululaisella kuntaorganisaatiolla ei ole maailmanmarkkinoihin paljonkaan sanomista.
Mutta eipä tämäkään kuva ole niin synkkä kuin luulisi. Parina viime vuonna Oulussa on rahoituksen kiristymisestä huolimatta perustettu yrityksiä samaan tahtiin kuin 2000-luvun alkupuolella hyvinä vuosina. Viime syksynä yrityskaupat ja yritysfuusiot piristyivät.
Isojen työpaikkojen suhteen Oulu on jäänyt nuolemaan näppejään. Esimerkiksi luonnonvarakeskuksen pääpaikaksi ei valittu Oulua vaan Helsinki ja valtion ict-keskuksen päätoimipaikaksi tuli Jyväskylä.
Syy ei välttämättä ole Oulun vaan sen, ettei sijoituspaikoista päättämässä ole pohjoissuomalaisia. Pekkaroinnin tilalle on tullut virkkustelu.
Irtisanomisista ja työttömyydestä huolimatta joku sentään käy Oulussa töissäkin, koska ansioverotuloja eli kunnallisveroa kertyi kaupungille loppujen lopuksi enemmän kuin vuosi sitten talousarviossa ennustettiin.
Osa selittyy valtion tilityskäytäntöjen muutoksista, mutta nekin huomioiden plussalle jäädään.
Yhteisöverot toki ovat tippuneet, myönnetään.
Mutta eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot...
2000-luvun hyvinä vuosina kaupungille tuli rahaa ovista ja ikkunoista. Ouluun rakennettiin hyvät palvelut, joiden ylläpitämiseksi nyt ponnistellaan. Kuntaliitoskaan ei vielä ole asiassa auttanut.
Mutta ehkä auttaa jatkossa. Oikeastaan voi olla entistä tyytyväisempi, että liitos tuli tehtyä ja se alkaa olla myös käytännössä purkissa. Nyt kaupungilla on aseet käydä vaikeuksia vastaan.
Samaan aikaan kuin valtakunnan tasolla vatvotaan ja vellotaan kuntauudistuksia ja soteuudistuksia ja valtionosuusuudistuksia ja uudistusuudistuksia, Oulussa ollaan jo tosi toimissa.
Käden käänteessä muutoksia ei synny. Parin kuukauden päästä Kiimingin hyvinvointikeskuksessa ryhdytään kuitenkin ihan oikeasti kokeilemaan Oulun omaa paikallista sosiaali- ja terveysuudistusta.
Kuluneeseen vuoteen mahtuu monia oululaisittain hyviä uutisia, loppua kohti niiden vauhti vain kiihtyi.
Tutkimus esimerkiksi osoitti, että oululaiset arvostavat kotikaupunkiaan ja viihtyvät siellä. Ehdottomasti hyvä uutinen.
Loppuvuodesta se näkyi kaupungin väkilukutilastossakin, ennusteet ylitetään reippaasti.
Oulun yliopisto on saamassa oman kaivostiedekunnan. Hyvä uutinen.
Valtionosuuksien uudessa jaossa Oulu näyttää pärjäävän. Tosin tämän uutisen hyvyys vielä punnitaan, kun niitä sote-ja kuntauudistuksia lopulta ryhdytään toteuttamaan. Kunhan ei Oulusta tulisi liian iso veturi.