Vaikka pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei tykkää vatuloinnista, tilanne Suomen politiikassa näyttää päivä päivältä yhä enemmän vatuloinnilta.
Sote-uudistuksen jauhaminen yhä vain jatkuu, vaikka sitä on rakenneltu jo vuosikausia. Vieläkään ei ole tiedossa, miten uudistus tullaan käytännössä toteuttamaan.
Pääministerin, hallituksen ja ministeriöidenkin kaaviot ovat varmaan jossakin järjestyksessä, mutta siellä missä uudistusta pitäisi toteuttaa, odotellaan vielä konkreettisia käytännön esityksiä ainakin pureskeltavaksi.
Jos sairaanhoitopiirit ovat edes jotenkin hajulla asioiden etenemisestä, niin kansalaiset, joita uudistus eniten koskettaa, ovat ihan pihalla. Julkisuuteen putkahtaa vain yksityiskohtia, joiden mukaan joku maksaa huomattavasti enemmän kuin aiemmin.
Ihmiset, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä tai joiden kukkarossa ei riitä tuohta maksamaan yksityisen sektorin palveluista, ovat kokeneet saavansa vuosi vuodelta vain heikompia palveluja.
Joo ja ei -tasolle on mennyt myös yhteiskuntasopimus tai sen vastapainona hallituksen jo aiemmin kesällä esittämät pakkolait.
Työmarkkinajärjestöillä ei yhteistyö toiminut ihan odotetulla tavalla, kun sopimuksesta käydyt neuvottelut karahtivat kiville Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n irtauduttua koko hommasta.
AKT on saanut kuraa niskaansa niin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta kuin naisvaltaisten alojen työntekijöiltä. Pakkolait ottavat työntekijän kukkarosta melkoisen osan. Monen mielestä yhteiskuntasopimus olisi käytännössä ollut se pienempi paha.
Tavallisilta ihmisiltä saadun palautteen mukaan keppi ei houkuttele eikä porkkanakaan maistu. Ihmetystä herättää se, miten vientialojen yritysten tilannetta voidaan parantaa heikentämällä esimerkiksi julkisen sektorin palveluja.
Tuskin sote-uudistuksella pystytään paikkaamaan kaavailtuja toiminnallisia heikennyksiä. Turha on puhua toiminnan tehostamisesta, jos samalla toimintaan käytettäviä rahallisia resursseja heikennetään.
Ilmeisesti tarkoitus on vain siirtää säästyneet varat yritystoiminnan tukemiseen. Ihmetystä herättää monien mielestä se, että aiemmin yritystoiminnan tukemiseen sijoitetut veroeurot eivät juuri ole näkyneet esimerkiksi työllisyyden paranemisessa.
Päinvastoin yt-uutiset ja irtisanomiset ovat jatkuneet lähes entiseen malliin. Nyt kaivattaisiin puolueetonta tutkimusta siitä, ovatko tukieurot livahtaneet yritysten tai osakkeiden omistajien kukkaroon entistä suurempina osinkoina.
AKT on erityisesti siinä oikeassa, että yhteiskuntasopimus olisi ollut yksipuolinen. Siinä edellytetään duunaritason joustavan, mutta työnantajapuolelta ei ole odotettavissa minkäänlaista vastaantuloa.
EK kyllä patistaa omissa lausunnoissaan ajattelemaan yhteiskunnan etua, mutta nyt näyttää siltä, että EK itse keskittyy vain yritysten maksimaalisen tuoton parantamiseen. Toki on muistettava sen kuuluvan liiton toimenkuvaan.
Pakkolakien eteneminenkin tulee aiheuttamaan keskustelua ja mahdollisesti myös vatulointia. Jo aiemmin ammattiliitot ottivat kantaa esitettyihin heikennyksiin mielenosoituksilla.
SAK on selkeäsanaisesti ilmoittanut, ettei se edelleenkään hyväksy hallituksen pakkolakiesityksiä.
Se muistuttaa, että hallituksen ja eduskunnan puuttuminen työehtoihin aiheuttaa usein epävakautta työmarkkinoilla.