Pyhäjoki Kesäsäätä kauneimmillaan ja hyvää seuraa oli tarjolla 11. kerran järjestetyssä Pyhäjoki-melonnassa, joka päättyi sunnuntaina Pyhäjoelle. Helaakosken ruokailupaikalle saapui kolmisenkymmentä kulkuvälinettä - kajakkia, kanoottia ja venettä. Osallistujamäärä sai Esa Pyhälän, yhden tapahtuman vetäjistä, hymyilemään tyytyväisenä.
"Tämä on eniten mitä tällä osuudella on koskaan ollut mukana"
Osanottajaennätykset olivat rikkoontuneet myöskin yläjuoksuosuuksilla keskiviikkona ja torstaina, jolloin melonta kulki Pyhäjärven Jokiniskalta Kärsämäelle ja sieltä edelleen Haapavedelle.
"Ensimmäinen päivä oli aivan mahtava, kun padot olivat auki ja kapeassa joessa riitti virtausta. Toisena päivänä pysähdyspaikkana oli Joutenniva, jossa on ainoa toimiva oikea vanhan kansan saha ja mylly. Siellä oli hieno käydä tutustumassa", Pyhälä iloitsi.
Perjantaina melonnan alajuoksuosuus käynnistyi hieman viileämmän sään vallitessa ja edellisvuosia pienemmän melojakaartin voimin. Myös lauantain vahvuus jäi totutusta, mutta melonta sujui silti mallikkaasti.
"Merijärvellä on sellaisia viiden-kuudensadan metrin pituisia koskia, ja ne menivät hyvin ensikertalaisillakin", Pyhälä kehui.
Aurinkoisen päätöspäivän ainoana pilvenä melojilla oli veden vähyys. Viimeisille kilometreille oli kuitenkin toiveissa parannusta, koska Vattenfall oli laskenut lauantaina Haapakosken padosta jokeen lisää vettä.
Amatöörit harjoittelevat
Rina Hirose Helsingistä oli toista kertaa mukana Pyhäjoki-melonnassa, mutta poikaystävä Jukka Eilolalle ja Marianne Suvaselle kerta oli ensimmäinen. Hyväntuuliselta seurueelta ei ollut huumori hukkunut matkan varrella olleisiin koskiin, vaan taukopaikalla riitti juttua ja naurua.
"Ei olla yhtään harjoiteltu, amatöörit vain harjoittelee", helsinkiläinen Suvanen nauroi.
Kolmikko taittoi matkaa kukin omalla kajakillaan, koska muuten kuulemma voisi syntyä jopa perheriitoja. Nyt jokainen sai mennä oman tahtonsa mukaan.
Oululainen Jukka Eilola on harrastanut koskenlaskua viisitoista vuotta ja pienten laskutoimitusten jälkeen hän arvioi melontakilometrejä kertyvän kesän mittaan vähintään viisisataa. Hän oli nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa Pyhäjoen vesissä melomassa.
"Yllättävän hyvä tämä on ollut, aloittelijoille ihan sopiva. Ei noissa koskissa ole mitään haastetta, mutta seuran takia täällä olenkin", hän puheli.
Marianne Suvanen ja Rina Hirose eivät myöskään tunnustaneet pelkäävänsä koskia. Oulaisten kosken he olivat kuitenkin ennakkovaroitusten perusteella jättäneet laskematta.
"Mutta kyllä sieltä koskista tullaan alas, joko pää ylhäällä tai alhaalla", Rina Hirose uhosi nauraen.
"Kun vain muistaa olla matalana ja meloa kovasti, niin ei ole mitään hätää. Aluksi oli vaikeaa, kun en tiennyt mistään jalkatuista mitään. Mutta sitten kun ne sai kuntoon, niin ei tämä ole ollut niin rankkaa kuin voisi luulla. Välillä kyllä joillakin vauhti on aika kova", Suvanen kuvaili kokemuksiaan.
Kumpikin kertoi melonnan tuntuvan kropassa. Rina Hirosen mukaan ihmeelliset lihakset muistuttavat olemassaolostaan, ja Suvasen ranteeseen uusi laji on aiheuttanut ilmeisesti jännetuppitulehduksen. Kaikesta huolimatta ystävykset vakuuttivat tulevansa ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.