Pariisi, Kööpenhamina, Ateena - ja nyt Malmö. Eri puolilta Eurooppaa on vuoden-parin aikana levinnyt uutisia vakavista nuorisomellakoista, jotka näyttävät puhkeavan varoittamatta milloin missäkin. Tuoreimmat tapaukset ovat Kreikasta ja Ruotsista.
Syyt ovat päällisin puolin täysin erilaisia, mutta samojakin piirteitä löytyy. Ennen muuta sellaisia ovat mielenosoittajien ikä ja yhteiskunnan vastainen asenne.
Kreikassa kaikki alkoi poliisin ammuttua mieltään osoittaneen nuorukaisen. Siitä on jo pari viikkoa, mutta tilanne kaduilla ei ole ottanut kunnolla rauhoittuakseen. Nujakoinnin juuret ovat syvällä Kreikan sisäpoliittisessa tilanteessa.
Ruotsissa taas ilmiö on ainakin toistaiseksi ollut paikallinen. Tappelut lähtivät liikkeelle Malmön Rosengårdin lähiössä sijaitsevan kellarimoskeijan sulkemisesta, mitä vastaan moskeijaa käyttänyt nuoriso protestoi. Mutta kun tilanne kärjistyi, paikalle ryntäsi väkeä, jolla ei ollut enää mitään tekemistä Rosengårdin kanssa. Sellaisia olivat etenkin "autonomiset" ryhmät, jotka sekoittavat äärivasemmistolaista ja anarkistista aatetta.
Ruotsissa on nähty leimahduksia ennenkin, esimerkiksi EU-huippukokouksen yhteydessä Göteborgissa 2001 koko ydinkeskusta oli tappelutantereena. Tällaista perinnettä ei Suomessa kaikeksi onneksi ole. Kuten ei myöskään ole sosiaalisten ongelmien täyttämiä ulkomaalaisvaltaisia lähiöitä eikä yhteiskunnan ulkopuolelle itseään määrittelemiä nuorisoryhmiä.
Käytännössä kaikkien Euroopan viime aikojen nuorisomellakoiden takaa voi löytää jompaa kumpaa näistä syistä, tai niiden yhdistelmiä kuten Malmössä, jossa vieläpä jalkapallohuligaanienkin kerrotaan hypänneen mukaan riehuntaan.
Alun perin kyse näyttää olleen siitä, että poliisi heitti ulos pienen ryhmän nuoria, jotka olivat luvatta majoittuneet aiemmin moskeijana käyttämäänsä kellarihuoneistoon. Vastaavasti Kööpenhaminassa viime talvena mellakat lähtivät nuorisotalon tyhjentämisestä.
Pieniä asioita, jotka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kyetä sopimaan puhumalla paikallisesti, vaikkapa taloyhtiössä. Kun siinä ei onnistuttu, seuraavaksi tarvittiin mellakkapoliisia.
Oleellisin kysymys tässä kaikessa on se, miksi yhteiskunta ja nuorisoryhmät kommunikoivat polttopullojen ja poliisin pamppujen välityksellä eivätkä etsimällä ratkaisuja käsillä oleviin pulmiin. Jos kellarihuoneiston käyttötapa johtaa käsistä riistäytyviin kaupunkimellakoihin, moni asia on mennyt moneen kertaan pieleen.
paakirjoitus@kaleva.fi