Oululaisen Eero Pokelan romaanikäsikirjoitus poltteli kesällä Rajalla-kustantamon päättäjiä.
Pokela sai vastata useamman kerran kysymykseen, voivatko Hautajaiset Petroskoissa -kirjan tapahtumat pitää paikkansa.
"Kirjan toinen päähenkilö on kuollut vuonna 1950 ja haudattu Petroskoihin. Mutta hänen poikansa elää ja on päässyt muuttamaan Suomeen. Häneltä, Kauno Ilmari Pokela Heinovitsiltä, voi kysyä, ovatko nämä tarinat tosia", Pokela vastaa nyt, kun käsikirjoitus on muokattu marraskuun alussa julkaistavaksi romaaniksi.
Kirjan päätapahtumat ovat siis tosia, mutta sekaan on ujutettu fiktiivisiä koukkuja.
Eikä viime vuosisadan alun siirtolaisuutta, kulkemista leivän perässä Kanadaan ja Neuvostoliittoon käsittelevä kirja jää ainoaksi, jos vain lukijat tarttuvat Pokelan romaaniin.
Luvassa on viisiosainen sarja, jossa samojen sukujen henkilöt liikkuvat viimeisen runsaan sadan vuoden aikana Suomessa ja myös Suomen rajojen ulkopuolella.
"1800-luvun lopun siirtolaisuutta ja elämää Suomessa, itsenäisyyttä, sodasta selviytymistä, maan asuttamista sodan jälkeen...", Pokela luettelee tulevien kirjojen aiheita.
Leivän perässä kolhoosiin
Kirjasarjan ajatus pohjautuu runsaan kahden vuoden takaiseen yöhön, jolloin Eero Pokela tapasi serkkunsa, Venäjältä Suomeen palanneen Kauno Pokela Heinovitsin.
"Hän pyysi, että alkaisin kirjoittaa kirjaa hänestä ja hänen isästään Heino Pokelasta - isäni veljestä."
Hautajaiset Petroskoissa kertoo Pohjanmaan miehistä ja naisista, jotka lähtivät 1920-luvulla etsimään työtä ja leipää perheillensä Pohjois-Amerikasta. Yhdysvaltain pörssiromahduksen jälkeen työt loppuivat ja katseet käännettiin takaisin itään.
Heino Pokela oli yksi noin 4000 työmiehestä, jotka suuntasivat Kanadasta Karjalaan. Hänen määränpäänänsä oli Matrosan kolhoosi. Paikka, joka oli olemassa vain paikallisen ministeriön suunnitelmissa. Näissä suunnitelmissa puhuttiin maan upeimman metsätyökeskuksen luomisesta.
"Miehet menivät synkkään korpeen ja tekivät ensiksi sinne mahdottoman suuren väliseinättömän parakin. Kun se oli valmis, rakennettiin kaivo ja sauna. Sen jälkeen Suomeen lähti tieto, että tulkaa eukot tänne lasten kanssa."
Heino Pokelan Hilda-vaimo, Kauno-poika sekä Heinon Amerikan-matkan aikana syntyneet kaksoset Eero ja Pentti muuttivat Petroskoihin vuonna 1931.
Saman vuosikymmenen lopulla, suomalaisten jouduttua sotaan Neuvostoliittoa vastaan karkotettiin Petroskoin kolhoosia sisulla, osaamisella ja kanadalaisilla välineillä rakentaneet suomalaiset Uralin taakse työleireihin.
Osa heistä oli jo ennen sitä ehtinyt saada surmansa Stalinin vainoissa.
"Suomalaisten työsuoritus kolhoosissa oli ylivertainen. He ylittivät kaikki korkeimmatkin tavoitteet, ja aika pian Matrosasta tuli koulutuslaitos. Tämä aiheutti Stalinissa ja muissa vallanpitäjissä vihan, eikö meistä ole mihinkään. Tämä sai aikaan syytökset vakoilusta ja johti puhdistuksiin."
Kunniallisesti
haudan lepoon
Kauno nousee isänsä Heinon tavoin kirjan yhdeksi päähenkilöksi. Hänen elämänvaiheitaan käydään läpi kolmivuotiaasta, isänsä Petroskoin rautatieasemalla tavanneesta pikkulapsesta vuosien pimennossa olon jälkeen Suomeen päätyväksi Suomen kansalaiseksi.
Kirjan lopussa serkukset matkustavat yhdessä Petroskoihin hautaamaan Heino Pokelan kristillisin menoin.
"Siitä nimi Hautajaiset Petroskoissa", paljastaa Eero Pokela.
Eero Pokela: Hautajaiset
Petroskoissa -kirjan julkistamis-
juhla 2.11. klo 18 Kirkkotorin
Koulutuskeskuksessa,
Asemakatu 5. mukana myös
Kauno Pokela Heinovits.