Maailmancup, naisten pujottelu
Nyt kannattaa katsoa tarkkaan, sillä tällaista tuuletusta ei tältä naiselta usein näe. Tanja Poutiainen huutaa villisti, pyörittää sauvojaan kohti liehuvia siniristilippuja kellahtaa lumeen selälleen.
Nyt tuntuu melkein voittajalta. Viis siitä, että ylhäällä Levi Blackin päällä odottaa vielä kaksi maailman kovinta pujottelijaa.
"Palkintopallille kotikisassa. Siitä on viisi vuotta, kun siinä viimeksi onnistuin, ja sen jälkeen olen yrittänyt ja yrittänyt", hän hehkuu vielä sittenkin, kun suurin tunnekuohu on jo laantunut.
"Minulla on yksi ainoa mahdollisuus vuodessa."
Juuri siksi tämä on tärkeää. Kun palkintopallille kiipeää Sloveniassa, Itävallassa, Ranskassa... se on vain ulkomailla. Yksi hailea sille, missä.
Sitä paitsi Poutiainen on ylpeä kotikisastaan.
"Tämä on suomalaisille laskijoille yhä iso juttu. Sveitsiläisillä on ties kuinka monta kisaa vuodessa, mutta meillä on vain tämä yksi kisa ja yksi kotiyleisö."
Eikä mikä tahansa kisa.
"Uskon, että nuo tytöt kehuvat Leviä vilpittömästi. He ovat nähneet ympäri maailman saman kuin minäkin. Asiat on hoidettu täällä hyvin, rinne on kunnossa, kuljetukset toimivat, kaikki on lähellä."
Tytöt - parhaat ystävykset, Saksan Maria Riesch ja Yhdysvaltain Lindsey Vonn - komppaavat. Vonn lisää listaan hyvän ilmapiirin.
Vahvojen naisten rata
Poutiaisen viiden vuoden takaisen kotikisavoiton uusiminen jäi lopulta kauas, yli sekunnin päähän. Lindsey Vonn oli varsinkin Levi Blackin jyrkällä osuudella niin ilmiömäinen, että viime metrien horjahduksesta huolimatta pujottelun hallitsevalla maailmanmestarilla ja pujottelucupin voittoa puolustavalla Rieschilläkin (1.48,71) teki tiukkaa. Vonn jäi ystävästään kahdeksan sadasosaa ja Poutiainen 1,16 sekuntia.
Poutiaisen pujottelussa oli toisella kierroksella pitkästä aikaa ahnasta, raivokasta yritystä. Kenties juuri sitä, mikä Levin voittoa seuraavina vuosina on jäänyt puuttumaan.
Mutta kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, jos rata olisi merkattu hieman toisin. Ensimmäinen kierros oli saksalaisvalmentajan käsialaa, ja pitkät portinvälit tehtiin sopimaan Rieschille, 180-senttiselle väkivahvalle laskijalle. Toisella kierroksella asialla oli ranskalaisvalmentaja, joka jatkoi samalla tyylillä - hällä väliä, koska yksikään ranskalainen ei selviytynyt toiselle kierrokselle.
Paljon pienempi ja paljon teknisempi Poutiainen olisi toivonut tiuhempia käännöksiä.
"Silloin minä pääsen paremmin vauhtiin ja pystyn käyttämään suksia enemmän. Jokainen valmentaja tietysti yrittää merkata omille suojateilleen sopivan radan. Aina se ei onnistu, ja toisaalta: kaikkea on osattava laskea."
Hyvää lunta
Levillä vuosi sitten voittaneelle Vonnille toinen sija, hyvä alku tuo lisää itseluottamusta, kun maailmancup jatkuu Aspenissa marraskuun viimeisenä viikonloppuna.
"Itseluottamusta tarvitaan. Aspenin rinne on todella jyrkkä, ja kotikisassa paineita on enemmän", hän sanoo.
Valitettavasti Vonnilla on taas kiire.
"Kone lähtee puoli seitsemältä", hän levittelee käsiään, halaa Rieschiä lämpimästi ja pyytää soittamaan. Kivenkovia kilpailijoita tai ei, ystävyys tekee alppisirkuksen kiertämisestä pykälää hauskempaa, Vonn vakuuttaa.
Riesch sanoo rakastavansa paitsi Leviä, myös suomalaista lunta.
"Viime kauden jäljiltä minulla oli pujottelun suhteen paineita, sekä omastani että muiden puolesta. Viimeiset treenit menivät huonosti ja olin epävarma vielä tänne tullessani. Pari päivää täällä muutti kaiken", hän hymyilee.
Saksalaisen ainoa murhe on enää suurpujottelu.
"Aivan sama kuinka paljon treenaan ja kuinka hyvin kesällä kulkee, kisassa tulosta ei vain tule. Mutta en aio antaa periksi. Olympialaisissa lasken luultavasti kaikki viisi lajia."