Kahdeksasluokkalainen Maria Alikoski ehtii levätä hetken koulupäivän jälkeen ja syödä pikaisesti ennen kuin sieppaa porkkanapussin mukaansa ja saa kyydin tallille. Kuljettajana toimii yleensä isä tai äiti, joskus lähistöllä asuva ukki.
Maria käy ratsastamassa lämminverisellä Tuuli-tammalla Kellossa ainakin kolme kertaa viikossa. Inkilän tallilla vierähtää helposti koko ilta, mutta Maria vakuuttaa jaksavansa tehdä vielä läksyt ennen nukkumaan menoa. Hän on vuokrannut Tuulin aluksi pariksi kuukaudeksi ja on jakanut hoitovuorot hevosen omistajan, Anu Niemelän kanssa.
"Anu on viimeistä vuotta lukiossa ja hänen aikansa on tiukalla. Minulla oli netissä ilmoitus, että haluaisin vuokrata hevosen, ja Anu otti yhteyttä. Kävin tutustumassa Tuuliin elokuussa ja ihastuin heti", Maria kertoo.
Ihastuneille tyypillisesti Mariakin kiinnitti ensiksi huomiota ulkonäköön: seitsemänvuotias Tuuli eli virallisesti Wild Malou oli "hirveän nätti". Luonteensa hevonen näytti nopeasti.
"Se on oikea tamma, jolla on tamman tavat", Maria kuvailee ylpeyttä äänessään. "Se on tosi luonteikas: yhtenä päivänä se on kuin enkeli ja toisena äkäinen kuin ampiainen."
"Ensimmäisellä ratsastuskerralla Tuuli melkein heitti minut selästään. Minulle tuli halu näyttää, että pärjään sen kanssa. Kun saa luottamuksen eläimeen, se palkitsee. Me aletaan Tuulin kanssa pikkuhiljaa tottua toisimme."
Kulujen arvoista
Syyskuun viimeisenä päivänä Maria on ratsastanut Tuulilla säännöllisesti kuukauden, ja ratsukko lähtee ensimmäistä kertaa maastoon. Mariaa hieman jännittää, mutta Tuulin omistaja Anu vakuuttaa, että kaikki sujuu hyvin. Hän lähtee mukaan yhdellä tallin neljästä hevosesta, ja muutkin ratsut pääsevät yhteiselle retkelle.
Maria ja Anu maksavat tallin vuokran ja kengityskulut puoliksi. Yhteensä maksettavaa kertyy kummallekin noin 120 euroa kuukaudessa. Mariasta se ei ole kovin paljon, koska hän saa omina hoitopäivinään ratsastaa niin paljon kuin haluaa, ja jos hän käy välipäivinä Tuulia katsomassa, Anu yleensä kysyy, haluaisiko hän nousta selkään.
"Ratsastustunti maksaisi ainakin 15 euroa. Kolme tuntia viikossa tulisi kalliimmaksi kuin hevosen vuokraus", Maria perustelee.
Marian perustelut ovat purreet vanhempiin. Tuuli on jo Marian kolmas vuokrahevonen. Itse asiassa isä Jussi Alikoski ehdotti ensimmäisen vuokrausta viime syksynä nähtyään ratsastustallin seinällä houkuttelevan ilmoituksen. Valitettavasti hevonen myytiin pian, samoin sen tilalle vuokrattu ratsu.
Jussi ja Eija Alikoski ovat päättäneet sitoutua lastensa harrastuksiin "kolmen k:n periaatteella": kustanna, kannusta ja kuljeta. Marian isoveli pelaa jääkiekkoa, pikkusisko ei vielä harrasta.
"Yritämme tukea Marian ratsastusta, koska hän on siitä niin innostunut. Tietysti Maria jatkuvasti todistelee, että vielä edullisempaa olisi ostaa oma hevonen, koska silloin ei tarvitsisi maksaa vuokraa...", Jussi Alikoski nauraa.
Oma sitoisi
Isän mielestä vuokraussysteemin etuna on se, ettei hevosessa ole niin kiinni kuin omassa eläimessä, mutta sitä voi hoitaa kuin omaansa. Neljä hoitokertaa viikossa olisi vanhempien mielestä ollut Marialle jo liikaa.
"Nytkin pitää seurata Marian jaksamista ja miettiä, tarvitaanko vuokrauksessa taukoa. Hän itse lähtee kyllä aina valittamatta liikkeelle. Edellisessä paikassa hän hoiti reippaasti pilttuun puhdistamisenkin, mutta nykyisellä tallilla omistaja tekee sen"; Jussi Alikoski kertoo.
"Olen huomannut, että Maria ei pelkää ruumiillista työtä. Vuokrahevosen hoito on opettanut häntä ymmärtämään, mitä eläimen omistaminen vaatii. Maria nauttii kuitenkin myös kotona olemisesta, ja kotitöitä tekemällä hän osallistuu harrastuksensa kustannuksiin", isä kehuu.
Pikkutytöstä asti ratsastanut Maria arvelee, että jokaisen hevostytön perimmäinen haave on oma hevonen.
"Aina minä sitä kinuan, mutta kun järkevästi ajattelee, ei aika oikein sen hoitoon riittäisi", musiikkiluokkaa käyvä tyttö myöntää.