Melkein kuin ihminen

Keinotekoisen ihmisen mahdollisuus on askarruttanut ihmistä ja ihmiskuntaa pitkään, ja ensimmäiset tunnetut kuvaukset roboteista löytyvät jo Homeroksen Iliaksen lauluista noin vuodelta 800 ennen ajanlaskua.

Japanilainen tmsuk Corp. Ltd. -yhtiö on kehittänyt lääketieteelliseen ja tieteelliseen tutkimukseen robotteja, jotka kommunikoivat ihmisten kanssa. Kuvassa robotti TmSuk-04 kättelee lasta ostoskeskuksessa Kokuran kaupungissa Fukuokan läänissä.
Japanilainen tmsuk Corp. Ltd. -yhtiö on kehittänyt lääketieteelliseen ja tieteelliseen tutkimukseen robotteja, jotka kommunikoivat ihmisten kanssa. Kuvassa robotti TmSuk-04 kättelee lasta ostoskeskuksessa Kokuran kaupungissa Fukuokan läänissä.
Kuva: EVERETT KENNEDY BROWN

Keinotekoisen ihmisen mahdollisuus on askarruttanut ihmistä ja ihmiskuntaa pitkään, ja ensimmäiset tunnetut kuvaukset roboteista löytyvät jo Homeroksen Iliaksen lauluista noin vuodelta 800 ennen ajanlaskua.

Niissä kerrotaan Hefaistoksesta sepäntöissä seuraavasti: "Hefaistos, hän kattilanjalkoja laati, pyörät kultaiset oli jalkain alle hän pannut, jotta ihan itsestään ne Zeun linnaan juosta voivat, sieltäpä kulkea taas kotihinsa, kuvaneidot kulkua auttoi."

Filosofien ja teologien käsitykset ovat historian aikana eronneet siitä, mikä erottaa ihmisen ja eläimen tai automaattisen laitteen eli robotin näistä kahdesta. Vanha on myös se uutena pidetty materialistinen käsitys, että sekä ihminen että eläin ovat robotin kaltaisia.

Kristillisten teologien mielestä ihmistä erotti eläimistä ihmisen sielu. Poikkeuksiakin löytyy, kuten keskiajan pyhä Fransiscus Assisilainen (1181-1226), joka näki sielun eläimilläkin.

Raamatun Genesiksen ohjeen mukaisesti eläimet piti tehdä ihmisille alamaisiksi. Uudella ajalla koneiden kehittyessä koneiden mekaaninen olemus nähtiin myös eläimissä. Modernin filosofian perustaja Rene Descartes (1596-1650) taas kuuluu tähän välivaiheeseen. Descartes sai koulutuksen vielä skolastiikan mukaan ja esitti, että vaikka ihmiseen kuuluu ruumiillinen puoli, vain ihmisellä on sielu. Descatesin mielestä eläimet olivat sieluttomia automaatteja.

Sata vuotta myöhemmin valistusajan ajattelija ranskalainen Julien de La Mettrien (1709-1751) meni Descartesia pitemmälle. Hän väitti vuonna 1749 kirjassaan, että myös ihminen on vain kone. La Mettrien kirjoitus, jossa väitettiin, että "ihminen on vain kello, vaikkakin valtaisa" koitui tekijälleen vahingoksi, ja kirjailija ajettiin maanpakoon.


Merkittävä vaikuttaja
La Mettrien radikaaliin konekerettiläisyyteen oli Isaac Newton (1642-1727). Hänen ajatuksensa levisivät Ranskaan valistuksen aikana erityisesti Voltairen (1694-1778) välityksellä. Mekanistinen maailmankuva työnsi ihmistä pois luomakunnan keskustasta.

Newtonin ajatuksia seurasi kaksisataa vuotta tutkijasukupolvia, jotka uskoivat, että kaikki mitä maailmassa oli, oli mitattavissa. Luonnontieteellisimmät mittasivat newtonilaisen kiinnostuksen mukaisesti lehmän henkäyksen määrää, kuten teki Charles Babbage (1791-1871). Tämä tietokoneiden isä ja ensimmäisen ohjelmoitavan tietokoneen Analytical Enginen valmistaja uskoi koneensa kaltaisilla mekaanisilla laitteilla olevan paitsi laskemiskykyjä, periaatteessa myös jopa taiteellisia kykyjä.

Usko mekaanisen, laskettavan ihmisen mahdollisuudesta säilyi myöhempien aikojen mielen tutkijoilla. Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud (1856-1939) käytti tajunnan metaforana hydraulisia ja sähköisiä järjestelmiä ja hermoston tutkija Charles Scott Sherrington (1857-1952) lennätinjärjestelmää.

La Mettrien väite ihminen koneena ei hämmästytä kognitiotieteilijöitä. He vain jäävät kiistelemään, toimiiko ihmisen mielen koneisto symbolisesti vai konnektionistisesti eli perimmältään samoin kuin tavallinen kotitietokone vai yhdisteleekö se neuroverkoissaan hahmoja.

Aikoinaan katsottiin, että ihminen on ainoa työkaluja käyttävä olento. Sittemmin huomattiin, että linnut ja saukot rikkoivat kivillä munia ja simpukoita, Galápagoksen sirkat ja Papuan varikset tonkivat toukkia tikuilla ja simpanssit riipivät oksia poimiakseen termiittejä.

Hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga (1872-1945) kuvasi ihmisen leikkiväksi. Jokainen luontofilmejä katsonut tietää, miten kehittyneempien eläinlajien pennut leikkivät huvikseen, kuten saukkopennut liukumäkeä.

Filosofit ovat väittäneet, että vain ihmisellä on tietoisuus itsestään. Tämä tieto varmasti naurattaa viittomakielen oppineita simpansseja ja gorilloja, jotka tunnistavat itsensä valokuvista ja viittovat sanan "minä".

Vanhin kirjattu ihmiskäsitys saattaa olla se, että ihminen on ainoa elävä olento, joka voi tietää olevansa vapaa.

Vaikka antiikin kreikkalaiset myönsivät, että ihmisen elämää säätää koko olevaisuuteen kuuluva säännönmukaisuus (heimarmené), niin jo 400-luvulla eaa elänyt ajattelija Alkidamas väitti "Kaikille ihmisille jumala on antanut vapauden; ketään luonto ei ole luonut orjaksi."

Ilmoita asiavirheestä