Angela Merkelin ilmoituksella luopua Saksan kristillisdemokraattien puheenjohtajuudesta on merkittäviä vaikutuksia koko Euroopalle.
Hänen vaikutusvaltansa EU:n vakauden tukijana voi alkaa murentua.
Kahdet osavaltiovaalit, ensin Baijerin, sitten Hessenin, näyttävät olleen se sysäys, joka pakotti Saksan liittokanslerin ja kristillisdemokraattisen CDU:n johtajan Angela Merkelin omaa tulevaisuuttaan koskeviin päätöksiin.
Baijerissa ruman vaalitappion kärsi tosin kristillisdemokraattien sisarpuolue CSU, mutta Hessenissä nimenomaan CDU. Jokin iso liike Merkelin oli pakko tehdä.
Merkelin maanantainen ilmoitus koski kahta tehtävää, puolueen puheenjohtajuutta ja liittokanslerin virkaa. Edellisestä hän ilmoitti luopuvansa jo tulevan joulukuun puoluekokouksessa, liittokanslerin virasta vuonna 2021.
Saksalle, EU:lle ja sen mukana Suomelle Merkelin rooli liittokanslerina on olennaisempi kuin Saksan suurimman puolueen puheenjohtajuus. EU:n väkirikkaimman valtion ja talousmoottorin poliittisena johtajana Merkel on ollut viime vuosien myrskyisinä hetkinä unionia vakauttava maltillinen keulahahmo.
Merkel on hoitanut roolinsa sekä Saksan johdossa että EU:ssa maltillisella, jopa tylsällä tavallaan, mutta hyvin tuloksin.
Tällaisten johtajien arvo kasvaa sitä suuremmaksi, mitä epävarmemmaksi ja vaikeammin ennustettavaksi maailma muuttuu. Viime vuosina EU on joutunut paineisiin sekä sisäisten ongelmien kuten pakolaiskriisin ja Brexitin että ulkoisten kuten Venäjän aggressiivisten operaatioiden ja presidentti Donald Trumpin arvaamattomuuden takia.
Suuri yllätys ei ollut tieto, että Merkel ei hae enää viidettä kautta liittokanslerina. Kaksi kriittistä kysymystä jää kuitenkin vielä vaille vastausta.
Ensinnäkin, onko Merkelin poliittinen vaikutusvalta enää joulukuusta alkaen entisensä? Ja toiseksi, kuka ylipäätään pystyy korvaamaan hänet Saksan ja EU:n johtohahmona?
Vaikutusvaltaa koskevia uhkia ei odotetusti myönnä Merkel eikä hänen puolueensakaan. Kuitenkin hänen oma kantansakin on näihin asti ollut, että jos johtaa Saksaa, on johdettava myös pääpuoluetta.
Joulukuusta alkaen CDU alkaa kokeilla kahden kärjen taktiikkaa. Ei ole itsestään selvää, että taktiikka toimii. Ratkaisevaa on se, kuka Merkeliä puolueessa seuraa ja kuinka seuraajan ja Merkelin yhteistyö sujuu.
Mukautumiskyky vaihtuviin tilanteisiin on ollut Merkelin tavaramerkki koko hänen uransa ajan. Nyt sitä ryhdytään taas mittaamaan.
CDU on tilanteessa, jossa kannatus syöpyy kahdesta nurkasta. Oikealla suosiota on nostanut maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle eli AfD, toisaalta kahden viimeisimmän osavaltiovaalin suurin voittajia on ollut vihreät. Kahta erilaista kilpailijaa vastaan on vaikea kamppailla samalla aseella.
EU:n ja Suomen etu on, että tulevan puoluepuheenjohtajan ja liittokanslerin yhteistyö toimisi. Jos oman puolueen tuki on rikkumaton, Merkel voi säilyttää vahvan roolin myös unionissa.
Joulukuun 7. päivän jälkeen asiasta tiedetään enemmän. Yksi uusi epävarmuustekijä on kuitenkin jälleen noussut Euroopan taivaalle.