Lauri Melanen lyö nopean iskulyönnin japanilaispuolustajien väliin ja nousee pystyyn. Hän on työnsä tehnyt: Ateenan paralympialaisten istumalentopallo-ottelu on päättynyt Suomen voittoon suoraan kolmessa erässä.
Melanen, 41, kävelee vaihtopenkille, eikä mikään miehen olemuksessa kieli liikuntavammaisuudesta. Suomen joukkueen tehokkain pelaaja kuuluu istumalentopalloilun minimivammaisiin.
- Vuonna 1990 polvi meni pahasti jalkapallo-ottelussa. Siitä sain minimivamman ja aloin pelata ististä. Polvi on löysä, mutta ei se arkielämässä haittaa, mitä nyt vähän kolottaa, Melanen sanoo.
Minimivammaisia saa istumalentopallojoukkueen kokoonpanossa olla kaksi, joista vain yksi kerrallaan voi olla kentällä. Yleensä heillä on lappeenrantalaisen Melasen tapaan vankka lajitausta pystylentopallosta.
Joukkueen muut pelaajat ovat "täysvammaisia" - karu termi, jota pelaajat itse käyttävät. Heidän vammansa ovat yleensä alaraajojen amputointeja, sillä huipputasolla istumalentopallossa eivät selkäydinvammaiset pärjää. Seuratasolla istumalentopalloa pelaa jonkin verran selkäydinvammaisia, mutta suurin osa heistä pelaa pyörätuolikoripalloa tai -rugbya.