Viisi viikkoa sitten sattuneen öljynporauslautan tuhon jälkeen Meksikonlahden syövereistä on pulpunnut veteen ehkä jo 30 miljoonaa litraa öljyä. Vieläkään ei ole varmaa, onko vuoto saatu tukituksi.
Samaan aikaan kasvavat tuhot niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joiden rannikoille tumma mönjä yhä leveämpänä vyöhykkeenä ajautuu. Esimerkiksi louisianalaiset ovat joutuneet seuraamaan uutiskuvista, kuinka osavaltion tunnuslinnut pelikaanit tekevät öljyyn tahriintuneina kuolemaa.
Meksikonlahden porauslautta sijaitsi vaikeissa oloissa, joissa öljyä koeporattiin puolentoista kilometrin syvyydestä. Tekniikka mahdollistaa öljyn pumppaamisen yhä syvemmältä, mutta samalla onnettomuuksien pelastustoimet käyvät yhä vaikeammiksi. Tämä nähdään nyt hätkähdyttävästi.
Päävastuullinen tuhoista on öljy-yhtiö BP. Rahaa yhtiöllä epäilemättä riittää suuriinkiin korvauksiin, mutta alueen luonnolle ja elinkeinoille kuten kalastukselle toipuminen vie vähintään vuosia, ehkä vuosikymmeniä.
Kaiken lisäksi yhä uusia raskauttavia tietoja on alkanut tulla ilmi yhtiön toimista ennen onnettomuutta ja heti sen jälkeen. Yhtiö ei ottanut vakavasti saamiaan varoituksia räjähdyksen mahdollisuudesta. Onnettomuuden jälkeen sekä BP että Yhdysvaltain rannikkovartiosto puolestaan yrittivät vaientaa tietoja katastrofin laajuudesta.
Maailman öljyntuotanto siirtyy tulevina vuosia yhä vaikeammille alueille. Siksi myös onnettomuuksien ja ympäristötuhojen riskit kasvavat.
Ennen Meksikonlahden turmaa suunta Yhdysvalloissa oli, että öljyntuotannolle avataan uusia merialueita. Presidentti Barack Obaman hallinto aikoo sallia öljyn ja kaasun etsinnän ja porauksen Yhdysvaltain itärannikolla Delawaren korkeudelta etelään Floridan keskiosiin ulottuvalla merialueella sekä suurilla alueilla Alaskan vesillä ja itäisellä Meksikonlahdella. Näin siitä huolimatta, että ympäristöasioissa Obama on edeltäjäänsä monin verroin valveutuneempi.
Pahinta on, jos öljyteollisuuden toiminnalle eivät aseta jarruta edes viranomaiset. Näin on käynyt esimerkiksi läpikorruptoituneessa Nigeriassa, jossa valtavien öljy-esiintymien tuotot ovat menneet Shellille ja maan eliitille, kun taas öljyalueen asukkaat ovat saaneet syliinsä toiminnan rumat
tulokset kuten vesien, maan ja ilman pilaantumisen.
Viime vuosina öljy-yhtiöt ovat entistä innokkaammin kääntäneet katseensa tervahiekkaan eli hiekkaan sitoutuneeseen öljyyn. Sitä hyödynnetään esimerkiksi jo Kanadassa. Tuotanto tuhoaa erämaita, vaatii jättimäiset määrät puhdasta vettä ja synnyttää tuotettua barrelia kohden jopa 10-15 kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin perinteinen öljyntuotanto.
On syytä toivoa, että Meksikonlahden onnettomuus herättää perusteellisen keskustelun öljyntuotannon tavoista ja tulevaisuudesta. Nimenomaan poliitikkojen ja viranomaisen valistuneisuus on keskeistä, jotta uudet öljykatastrofit voidaan tulevaisuudessa estää. Öljyteollisuuden päätösten varaan asiaa ei voi jättää.