Meksikolaiskirjailija Jorge Volpi yhdistää kuudennessa romaanissaan Klingsoria etsimässä
(WSOY)
suurimmat rakkautensa: historian ja tieteen.
Volpi etsii mystistä Klingsoria toisen maailmansodan runtelemassa Saksassa, mutta tutkimukset ja keskustelut saksalaisten tiedemiesten kanssa vievät tarinan jatkuvasti aikaan, jolloin Adolf Hitler ja hänen omituiset lakeijansa olivat Euroopan valtiaita, eikä sekään tuntunut heille riittävän.
Sota on päättynyt. Amerikkalainen fyysikko Francis Bacon saa tehtäväkseen selvittää, kuka oli Hitlerin tieteellinen neuvonantaja, "ison Aatun" kansa Natsi-Saksan tieteen ääriviivat piirtänyt koodinimi Klingsor.
Baconin tärkein tietolähde ja opastaja on Hitleriä vastaan heinäkuussa 1944 tehtyyn pommi-iskuun osallistunut saksalaisfyysikko, mutta luottamuspula riivaa kaksikon välejä. Ja eikös joku joskus sanonut, kuten Volpi muistuttaa, että "kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita", ja joku vähän myöhemmin, että "kaikki fyysikot ovat valehtelijoita".
Volpi höystää faktaa ja fiktiota sekoittavan kertomuksensa tieteestä ja historiasta vakoiluromaanin ja dekkarin keinoin. Sehän sopii, kun kyseessä on niinkin mittava teema kuin kilpajuoksu ensimmäisen atomipommin kehittämisessä. Ja rakkauttakin on tarjolla moneen lähtöön. Osasyy Baconin siirtymiseen Eurooppaan on se, että hän kotimaassaan ryssii rakkaussuhteensa suorastaan poikkeuksellisen komealla tavalla.
Euroopasta löytyy uusi rakkaus, suloinen Irene-rouva. Mutta kommunisti kun on, Ireneen voi luottaa suurin piirtein yhtä paljon kuin paroni Münchhauseniin. Tutkija Baconin umpikuja on lähes täydellinen.
Lakimies irtautuu maagisesta realismista
Klingsoria etsimässä nosti Jorge Volpin kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. Teos voitti arvostetun Biblioteca Breve -palkinnon, ja Latinalaisen Amerikan kirjailijat, muun muassa Gabriel Garcia Marquez, ovat ylistäneet 30-vuotiasta kirjailijaa. Volpin sanotaan edustavan Meksikon nuoren kirjailijapolven sitä haaraa, joka haluaa irti normiksi muodostuneesta maagisesta realismista.
Ennen ryhtymistään kirjailijaksi Volpi toimi lakimiehenä.
"Opiskelin lakimieheksi, koska halusin varmistaa toimeentuloni. Tiesin jo silloin, että haluan kirjailijaksi, mutta en sitä, että pystyn elättämään itseni kirjoittamalla", Volpi kertoo.
"Kirjoitin työni ohessa koko ajan, ja kun Meksikon tärkein kustantaja lopulta suostui julkaisemaan romaanini, aloin opiskella kirjallisuutta ja ryhdyin ammattikirjailijaksi", meksikolainen valottaa.
Jorge Volpi sanoo, että tiedemaailma on aina kiehtonut häntä.
"Lapsena halusin tiedemieheksi. Mutta kun minulla oli aina läpeensä kelvottomia fysiikanopettajia, haave unohtui. Silti olen siitä lähtien näihin päiviin asti lukenut koko ajan tiedemiesten elämäkertoja."
Klingsoria etsimässä on Volpin ensimmäinen Meksikon ulkopuolelle sijoitettu tarina.
"Se ei tapahtunut mitenkään suunnitellusti. Kirjoittaessani vain huomasin, että nyt tämä menee Meksikon ulkopuolelle. Mutta kun 1900-luvun ensimmäisen puolikkaan Saksa moraalisine, poliittisine ja sosiaalisine konflikteineen on niin mielenkiintoinen teema", Volpi puolustelee.
"Pakkoko sitä on Saksasta kirjoittaa?"
Jorge Volpi muistuttaa, että meksikolainen kirjailija tekemässä romaania Saksasta herättää kummastusta vain kahdessa maassa.
"Meksikossa minulta kysellään, että 'minkä ihmeen takia sinä Saksasta kirjoitat, miksi et kirjoita Meksikosta?' Ja Saksassa kysellään, tosin vähän eri sävyyn, että 'pakkoko sitä on Saksasta kirjoittaa, eikös siinä Meksikossa riitä tarpeeksi kirjoittamista?" Volpi naureskelee.
Saksalaisten toiveista huolimatta arvon herra Volpi suvaitsi tehdä kirjan natsi-Saksasta ja toisesta maailmansodasta.
"Toinen maailmansota on niin lähellä, että se on osa minunkin henkilöhistoriaani. Samalla tavalla kuin esimerkiksi Meksikon vallankumous. Toisesta maailmansodasta ja sitä edeltäneestä ajasta tekee omalla tavallaan kiehtovan sekin, että se oli ihmisyydelle poikkeuksellisen huonoa aikaa", Jorge Volpi kiteyttää.