Helsinki IFK:n kannattajia ei ole viime vuosina hemmoteltu pudotuspelimenestyksellä jääkiekon SM-liigassa, mutta tämä kevät hyvittää monet pettymykset. Perinteikästä punaistaan ylpeydellä kantanut pelaajarykelmä kasvoi joukkueeksi ja oli playoffseissa lopulta täysin ylivoimainen mestari.
Blues kaatui neljännessä finaalissa 4-2 ja mestaruus oli helsinkiläisten voitoin 4-0. Bluesin kotihalliin mahtui 7000 katsojaa ja niistä selkeä enemmistö oli tullut kannustamaan IFK:ta. Omia oli lähdetty katsomaan sankoin joukoin.
- Tehtiin hienosti hommia koko kausi ja parannettiin loppua kohden. Pääsimme niin kovalle tasolle, ettei meitä olisi voinut pysäyttää mikään, kapteeni Ville Peltonen hehkutti jäällä ottelun jälkeen.
Valmentaja Kari Jalosen johtama systemaattinen uudelleenrakennus alkoi kolme vuotta sitten, muttei ensimmäisen kahden vuoden aikana tuonut menestystä pudotuspeleissä. Suomalaisen jääkiekkoilun suurpelaaja Peltosen hankinta viime keväänä antoi joukkueelle tärkeän henkisen johtajan kaukalon sisäpuolelle.
- Sen näki jo heinäkuussa ensimmäisissä harjoituksissa, että olemme saaneet mahtavan johtajan tähän joukkueeseen. Ville oli valmennukselle iso apu, Jalonen ylisti Peltosta.
Laajalla materiaalilla
Peltonen johti joukkoja edestä runkosarjassa, jossa hän oli täysin omassa kastissaan. Muut pelaajat kasvoivat Peltosen huomassa ja olivat pudotuspeleissä valmiita ottamaan itse vastuuta. IFK oli keväällä neljän ketjun ja kolmen pakkiparin joukkue, jossa ei ollut heikkoa lenkkiä.
- Olimme yhtenäisempiä kuin mikään muu joukkue. Kaikki pelaajat olivat tärkeässä roolissa ja maaleja tuli sieltä, täältä, Peltonen sanoi.
Jalosen aikana aiempina keväinä punapaidat laskivat alleen ensimmäisissä ottelusarjoissa. Tänäkin keväänä lähtö oli lähellä, sillä puolivälieräsarjaa Jokereita vastaan joukkue oli tappiolla otteluin 0-2 ja 2-3.
Henkisen kasvun pystyi näkemään Nordenskiöldinkadun hallin yläriveille saakka, sillä nyt IFK ei hylännyt omaa pelitapaansa, vaikka oli vaikeuksissa. Se paineli Jokereita vastaan ansaitusti jatkoon aktiivisuudellaan. Usko kasvoi, kun paikalliskilpailija oli lähetetty lomille, eikä Lukosta tai Bluesista ollut enää pysäyttäjäksi.
- Jokereita vastaan kasvettiin valtavasti. Sen näen kulminaatiopisteenä. Viimeiset kahdeksan peliä voitettiin, Jalonen mietti.
Aina ensimmäinen maali
Välierissä tai finaaleissa IFK ei ollut tappiolla kertaakaan. Ainut tappio Lukkoa vastaan tuli jatkoerässä ensimmäisessä ottelussa, mutta sen jälkeen punaiset pitivät langat käsissään. Joukkue teki puolivälieräsarjan kuudennesta pelistä lähtien aina ottelun avausmaalin.
Kuvaavaa IFK:n ylivoimalle on se, että Lukkoa vastaan hurjassa vireessä ollut Lennart Petrell ei pystynyt loukkaantumisen vuoksi pelaamaan finaaleissa kuin viimeisessä pelissä.
IFK:n vaativan yleisön edessä sankariksi nouseminen vaatii mestaruutta. Peltosen, Kimmo Kuhdan, Toni Söderholmin ja kumppaneiden nimet voidaan nyt kirjoittaa voittajina seuran paksuihin historiankirjoihin.
- Tästä olen unelmoinut pikkupojasta lähtien. On hienoa olla voittamassa tälle seuralle mestaruutta, Peltonen tunnelmoi.