Neljä runoilijaa kerääntyy Tähtitornin kahvilan portaille.
Yksi antiikin mytologian muusista on Urania eli tähtitieteen ja maailmankaikkeuden salaisuuksia pohtivien muusa.
Siispä Tähtitorni ja Urania istuvat näihin runoilijoihin täydellisesti.
"Iso osa minusta häipyisi pois, jos en pystyisi kirjoittamaan", toteaa yksi heistä, Virpi Ansamaa, kun puhe kääntyy runouden kirjoittamisen syvimpään olemukseen.
Runoista löytyy välillä oljenkorsia myös vaikeiden aikojen ja sairauksien hetkille.
"Runot ovat auttaneet jaksamaan eteenpäin. Eli sen ilon lisäksi mitä elämässä on - läheiset ihmiset, musiikki, luonto, hyvä ruoka - runot ovat helpottaneet selviytymistä", hän sanoo.
Toinen runoilijoista, Raimo Ritola näkee miltei samoin.
"Jos jokin asia painaa mieltä, sen saa pois kirjoittamalla. Esimerkiksi ajankohtainen asia tai ongelma, jolle ei itse suoranaisesti voi mitään - helpottaa, kun näkee sen paperilla", Ritola täydentää.
Myös hailuotolaiselle Uolevi Haapalalle runous merkitsee ilmaisukanavaa, koska "on olemassa asioita, joita on vaikea sanoa sellaisenaan ääneen."
"Runot antavat niille jonkinlaisen muodon", hän kuvailee vaatimattomasti.
Kolarista Liminkaan muuttanut Kaisa Halmkrona ei ole näistä neljästä poikkeus, ja siksi vahvistaa säännön. Hän tutkii maailmaa avoimesti ihmettelemällä itseään. Hänen puherunoissaan kuuluu pohjoinen ääni.
"Jos en uskalla jotain kertoa suoraan, kirjoitan siitä runon ja luen sen joskus jollekin tai julkaisen sen joskus jossakin", hän sanoo.
Mutta kun on runoilija ja on Muusajuhlat, niin mistä löytyy se muusa?
"Minun muusani on hyvin perinteinen muusa. Nainen. Hänen katseessaan on jotain sellaista, joka saa minut kirjoittamaan", lausuu kauniisti Haapala.
Lue lisää muusajuhlista tiistain Kalevasta!