Etelän varekset ovat oikein pamfletissa väittäneet, että maapallon teknologianapa Oulu olisi jotenkin väsähtänyt ja jäänyt mehuasemalle.
Omituinen väite. Eihän Oulussa tietääkseni edes ole mehuasemaa, ei ainakaan sellaista jonne kaikki rynnivät syksyisin tekemään omenamehua. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei näin pohjoisessa kasva kunnollisia omenoita, ei edes sellaisia ruppanoita kuin jossakin Pyhtään-Kakskerran linjan eteläpuolella.
Jos täällä mehuja tehdään, ne keitellään Mehu-Maijalla ja putkivärkeillä viinimarjoista, katajanmarjoista, hiivasta ja sokerista tai muista sellaisista luonnontuotteista, jotka Oulun korkeudella menestyvät. Ja kuka on kuullut korpikuusen juurella porisevaa pannulaitosta kutsuttavan mehuasemaksi? Ei sellaisia enää edes paljon ole, koska mehua saa nykyisin niin halvalla pitkäripaisista kaupoista.
Toinen mahdollisuus on se, että mehuasemasta puhutaan tässä yhteydessä vertauskuvallisesti. Siis että Oulu olisi ikään kuin kesken Tervahiihdon pysähtynyt latkimaan kuumaa mustikkasoppaa jonnekin Sanginsuuhun. Ei sekään kuulosta luontevalta vertaukselta nykypäivänä, kun pitkiäkin matkoja hiihdellään ilman kunnollista välitankkausta. Korkeintaan pahvimuki napataan jostakin kouraan, hörppäistään se vauhdissa tyhjäksi ja heitetään muki saastuttamaan ladunvartta. Niinkö pitäisi Oulunkin tehdä? Porhaltaa vain eteenpäin välittämättä millaista jälkeä syntyy?
Jos nyt kuitenkin hyväksytään tai edes ymmärretään kateellisten eteläsuomalaisten väitteet ja myönnetään, että Oulu on jäänyt mehuasemalle, mitä sitten? Kyllä sielläkin osaamista tarvitaan. Mehunteko on ilmiselvää kemian teollisuutta, josta syntyy biotekninen high tech -tuote. Jos oululaiset jäävät hetkeksikään mehuasemalle, ei kestä kauan, kun siihen perustetaan Mehupolis.
Vuoden tai parin vuoden kuluttua Mehupoliksessa on 78 mehuklusterin huippuyritystä, joista kukin on keskittynyt omaan toimialaansa ja verkottunut muiden kanssa. Tuotantoketjun alkupäässä on marjanpoiminnan konsultointiin keskittynyt Oulu Hi´´Berry Consultants Ltd, sen perässä poiminnan suoritusporrasyhtiö Pickerton Hmbh, sitten Bootleg Group, The Lesti Casting Company ja niin edelleen.
Mehupoliksen sijoituspaikasta käydään ankaraa kiistaa, kun kaikki lähikunnatkin haluaisivat uuden osaamiskeskuksen itselleen. Kiista ratkaistaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla siten, että Mehupoliksen pääkonttori sijoitetaan Rotuaarille ja tuotanto Limingantulliin, mutta samalla ympäristökunnatkin pääsevät osille, koska ne liitetään Oulun kaupunkiin Pyhäsalmea, Ristijärveä ja Tervolaa myöten.
Ennen pitkää Mehupolis työllistää 182 400 oululaista, joita joudutaan tuomaan junalasteittain lisää Kiinasta. Vähän myöhemmin koko hoito myydään monikansalliselle mehujätille, joka siirtää tuotannon Kiinaan. Monelle oululaiselle tarjotaan tilaisuutta muuttaa tehtaan mukana eksoottiseen itään, mutta kaikki eivät lähde, joten Ouluun jää riittävästi osaajia ja mehumiljonäärejä seuraavaa hanketta varten.