Ensi sunnuntai-iltana Dmitri Medvedevistä tulee kaiken todennäköisyyden mukaan Venäjän seuraava presidentti. Seuraavana tiistaina selviää, päihittääkö Barack Obama Hillary Clintonin kahdessa tärkeässä esivaalissa ja saako hän samalla niskaotteen Yhdysvaltain demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuudesta.
Vaikka vaalitapahtumat ovat kovin erilaisia, niiden päätähdet ovat jotenkin samanlaisia. Yhtäläisyydet eivät rajoitu siihen, että molemmat ovat syntyneet 1960-luvulla, Medvedev 1965 ja Obama 1961. Muu maailma ei tiedä heistä vielä paljonkaan, Obamasta jo enemmän, mutta Medvedev on arvoituksellinen luku Venäjällä saati sitten muualla.
Jo sileät posket ja sutjakat olemukset kertovat, että he edustavat uutta johtajapolvea. Medvedev on tsaarinvallan jälkeisen Venäjän selkeästi nuorin johtaja - Lenin ja Stalin nousivat ykkösiksi muutaman vuoden vanhempina. Obama olisi Yhdysvaltain presidenttihistorian nuorimmasta päästä.
Uusiin ja varsinkin uuden sukupolven johtajiin kohdistetaan aina hirmuisia odotuksia. Kun John F. Kennedystä tuli presidentti 1961, ilmassa oli muutoksen odotusta. Hänet murhattiin. Muutoksen odotus oli korkealla, kun Mihail Gorbatshovista tuli Neuvostoliiton johtaja 1985. Hänet syrjäytettiin samalla kun Neuvostoliitto hajosi.
Jo nyt Obaman turvallisuudesta on alettu kantaa vakavaa huolta Yhdysvalloissa. Medvedev vaikuttaa niin fiksulta, ettei voi välttyä pohtimasta, kauanko hän pärjää Kremlin juonitteluissa.
Medvedeviltä ja Obamalta voittaessaan on lupa odottaa muutosta. Emme vain oikein tiedä, mitä he ovat miehiään ja minkä muutoksen he voisivat tuoda. Molemmat ovat hyvin koulutettuja, ja Obamassa on puhujana kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin elkeitä. Medvedevin puhelahjoista ei ainakaan Venäjän ulkopuolella ole vielä tarkkaa tietoa. Se on kuitenkin jo selvinnyt, että vaikka Medvedev on presidentti Vladimir Putinin suojatti, henkilöinä he eroavat kuin yö ja päivä.
Meistä vanhemmista molemmat presidenttitarjokkaat voivat tuntua poikasilta. He eivät ole kumpikaan antaneet vielä näyttöjä taidoistaan. Obama on Yhdysvaltain kongressin ylemmän kamarin eli senaatin jäsen. Hän on Illinoisin osavaltion junior senator, virkaiältään nuorempi kahdesta senaattorista eli ei senaatin raskasta sarjaa. Medvedev on ollut Putinin varjossa.
Presidentti George W. Bush on ollut mikä ollut, ja Putinissa on energiastaan huolimatta neuvostojohtajan vahva sivumaku. Heihin verrattuina Obama ja Medvedev vaikuttavat tuoreilta, jopa innostavilta. Kummallakaan ei ole taakkanaan menneisyyden painolastia, ei toisesta maailmansodasta, ei kommunismista eikä rotuerottelusta, ei päättömistä miehityksistä tai sotaretkistä.
Olisi mukava tietää, toivooko Medvedev mielessään Obaman voittoa ja mitä Obama ajattelee Medvedevistä. Hillary Clintonin saati sitten republikaanien John McCainin rinnalla Medvedev olisi kieltämättä pojankloppi. Voisi kuvitella, että vain muutaman ikävuoden erottamat Obama ja Medvedev olisivat jotensakin samalla aaltopituudella.
Mitä nuoret miehet sitten voisivat muuttaa? Yhdysvalloissa muutoshalu on Bushin sotapolitiikan ja oikeistolaisen talouspolitiikan jälkeen melkoinen. Obama voisi presidenttinä kääntää kurssia etenkin sisäpolitiikassa. Ulkopolitiikassa pelivara on pienempi; hypervalta on hypervalta, vaikka voissa paistaisi.
Medvedevin mahdollisuudet vaikuttaa Venäjän kurssiin ovat kysymysmerkki. Paljon riippuu siitä, mitä Putin tekee pääministerinä. Putinin kaudella Venäjä on vakaantunut, ja lähes vuosisadan jatkuneista äkkikäännöksistä kärsinyt kansakunta janoaa vakaudelle jatkoa. Medvedev saa luovia Neuvostoliiton perään haikailevien vanhempien sekä koulutusta, rahantekoa ja kulutusyhteiskuntaa janoavien nuorempien välillä. Hänen suurin haasteensa taitaa olla se, miten saada Venäjä keskittymään nostamaan kansalaistensa yhä matalaa elintasoa, luomaan oikeusvaltiota ja olemaan samalla tavoittelematta entisenkaltaista suurvalta-asemaa kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Vaikka nuoret miehet janoaisivatkin muuttaa maailmaa, he ovat tietysti koneistojensa edustajia. Nämä koneistot puolustavat ammatikseen edustamiaan kansallisia etuja. Venäjän perinteistä linjaa toistaneet Medvedevin Kosovo-kommentit olivat tästä vinha todiste. Bushin ja Putinin välit ovat hyvän alun jälkeen viilenneet. Saavutus olisi jo se, että Medvedev ja Obama löytäisivät paremman yhteistyövaihteen. Obaman täytyy tietysti ensin tehdä Medvedevit eli voittaa.