Dmitri Medvedevistä tulee Venäjän seuraava presidentti Vladimir Putinin ohjauksessa. Vakaus on Venäjälle nyt tärkeää, ja Putin itse siirtyy presidenttikautensa jälkeen pääministeriksi.
Venäjän varapääministeri, lakitieteen tohtori Dmitri Medvedev on oppineen ja osaavan miehen maineessa. Hänellä on laaja kontaktiverkosto niin keskusjohdossa kuin alueillakin, mutta silti hänen katsotaan edustavan länsimielistä suuntausta. Tämän päivän Venäjällä hänellä on myös kaikkein tärkein menestymisen edellytys: hän on lojaali presidentti Vladimir Putinin tukimies.
Kun Putin on asemassa, jossa voi valita seuraajansa, miksipä hän tyytyisi epävarmaan vaihtoehtoon. Putin ja hänen taustavoimansa Yhtenäinen Venäjä sekä kolme muuta puoluetta ilmoittivat maanantaina Medvedevin suosikikseen ensi maaliskuun presidentinvaaleissa.
Medvedev puolestaan sanoi tiistaina televisiossa toivovansa Putinista seuraavaa pääministeriä. Lausunto tarkoittaa, että asia on sovittu herrojen kesken ja että kansan odotetaan äänestävän maaliskuun vaaleissa niin kuin he haluavat.
Putinin tapaan pietarilaisen taustan omaava Medvedev on saman Leningradin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kasvatti.
Turvallisuuspalvelussa hän ei kuitenkaan ole ollut, mutta muita tärkeitä vallan nyörejä hänkin on pitänyt ja pitää käsissään.
Medvedev on muun muassa maailman varakkaimpiin yrityksiin kuuluvan öljy- ja kaasuyhtiö Gazpromin hallituksen puheenjohtaja. Yhtiö omistaa joukon tärkeitä tiedotusvälineitä. Niissä Putinin sana on kuulunut.
Jo pitkään on oletettu, ettei Putin tyydy varhaiseläkeläisen päiviin ja ryhdy antamaan vanhemman valtiomiehen näkökulmasta lausuntoja seuraajansa ratkaisuista. Pääministeri Putinille löytyy varmasti päätäntävaltaa, jos ja kun uusi presidentti siirtää suopean väljästi valtaoikeuksiaan kansanedustuslaitoksen luottamusta nauttivalle hallitukselle. Sehän antaa pelkästään nykydemokratian mukaisen, modernin vaikutelman.
Länsimaisittain on tietysti hiuksia nostattavaa, että maaliskuun presidentinvaalien voittaja tiedetään jo, samoin seuraava pääministeri. Toisaalta siinä ei ole sen kummempaa kuin oli duuman vaalien ennustettavuudessakaan. Niissä Medvedevin taakse asettuneilla puolueilla oli yhteensä yli 75 prosentin ääniosuus.
Sen niukahkon tuntemuksen nojalla, joka Medvedevistä on, hänestä ei liene suomalaisittain pahaa sanaa sanottavana. Kun säröjä ei ole ollut, suhteissa ei ole painolastia. Myös Suomelle naapurimaan vakaus on turvallista.
Kiintoisaa ja myönteistä on, että neuvostovallan vanhojen miesten hallinnon jälkeen yhä nuoremmat voimat, toki edelleen vain miehiset, pääsevät vastuuseen Venäjällä. Syyskuussa 42 vuotta täyttäneestä Medvedevistä tulee Venäjän nuorin valtionpäämies sitten tsaari Nikolai II:n.
Venäjällä ei sentään ryhdytty uudistamaan perustuslakia eikä säätämään poikkeuslakia Putinin valitsemiseksi jatkokaudelle. Liian aikaista on silti arvioida Venäjä alkavan nopeasti siirtyä länsimaisen demokratian suuntaan.
Markkinatalousmiehenä ja lännestä kiinnostuneena johtajana Medvedevin on kuitenkin vaikea uskoa ainakaan vetävän kehitystä taaksepäin. Tässä vaiheessa on kaikki syyt uskoa, että Venäjä tulee yhä selvemmin olemaan lännen rinnalla muun muassa kansainvälistä terrorismia torjuttaessa.