Oulu
Teknorama on Barentsin alueen yhteistyön tulos, useita medioita hyödyntävä pilottihanke. Se on kolmen vuoden työn tulos. Teknoraman tuottajan Jussi Haukkamaan mukaan lähtökohtana on ollut festivaalivieraan palveleminen. Festivaalin web-sivut ovat keskeinen kanava, jolla tietoa jaetaan. Tämän lisäksi yleisöä palvelee Panorama-tv. Ensimmäisen kerran Nordisk Panorama -festivaalin yhteydessä Oulun festivaaleilla omaa suosikkielokuvaansa voi myös äänestää kännykän kautta.
"Teknorama on joka vuosi osana festivaalia. Seitsemän vuoden päästä, jolloin on jälleen Oulun vuoro järjestää festivaali, langaton viestintä on jo arkipäivää ja elämme digi-tv:n aikaa", toteaa festivaalijohtaja Markku Flink.
Haukkamaan mukaan "kaikkea ei saatu kaupan hyllyltä". Parempaa huomista jäi odottamaan muun muassa mobiilipääsylippu. Tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös se, että festivaalielokuvia voisi katsella Barentsin alueella jopa pieniä kyliä myöten.
"Teknoraman tarkoituksena on jatkaa paikallisena projektina eteenpäin", Flink kertoo.
Erityisesti Oulussa toteutuneen yhteistyön laajuus ilahduttaa häntä, sillä mukana hankkeessa on muun muassa kolme kilpailevaa teleoperaattoria.
Teknoraman nimikkoseminaari pidettiin perjantaina. Seminaarissa oli mukana dokumenttien ja lyhytelokuvien digitaaliseen levittämiseen perehtyneitä henkilöitä Ruotsista, Suomesta ja Englannista.
Rahoitus puhuttaa
Seminaarin keskustelussa pohdittiin, mullistaako uusi teknologia elokuvien tuotannon ja levityksen. Keskeiseksi kysymykseksi nousivat kustannukset. Esimerkiksi mediataiteilijan on vaikea saada sponsoreita tuotannolleen.
Merja Puustinen on tehnyt mediataidetta yhdessä miehensä Andy Bestin kanssa kahdeksan vuotta. Vuodesta 1997 heillä on ollut yhteinen yritys nimeltään Meetfactory.
"Kun perustimme yrityksen, elettiin sisällöntuotannon hypessä. Yrityksessämme työskenteli parhaimmillaan 16 ihmistä. Tuotimme monenlaisia mobiilijuttuja. Sitten teleoperaattorit sekaantuivat umts-sotkuihin ja menettivät mielenkiintonsa sisällöntuotantoon satsaamiseen. Vuodesta 2000 olemme pyörittäneet firmaa yhdessä mieheni kanssa. Emme voi tämmöisellä väellä tuottaa mobiilipalveluja", Puustinen kertoo. Hänen mielestään Suomessa ei olla halukkaita satsaamaan sisällöntuotantoon toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Mediataide ei nauti samanlaista arvostusta kuin perinteisemmät taidemuodot.
"Omalle tuotannolle on vaikea löytää rahoittajia. Esimerkiksi elokuvassa on käytössä niin sanottu kolmikantarahoitus (Yle, Suomen elokuvasäätiö ja Avek), mutta mediataiteessa ei ole vastaavaa. Hyvässä lykyssä voi saada Taiteen keskustoimikunnalta jotain", tilittää Puustinen.
Mikroelokuvan haaste
Seminaarissa saatiin esimakua kännykässä esitettävistä mikroelokuvista oululaisen Mobiart-taidehankkeen myötä. Tuotannossa olevasta mikroelokuvasarjasta nähtiin muutaman minuutin mittainen Intiaanipäähine.
Hankkeen tuottaja Outi Rousu korosti, että kyseessä on tutkimusprojekti, jossa kokeillaan uuden teknologian mahdollisuuksia. Elokuvasta on tehty kolme versiota, joista yksi soveltuu valkokankaalle, yksi kännykkään ja yksi versio sisältää still-kuvaa.
"Lähtökohtana mikroelokuvassa on henkilökohtaisuus. Elokuvan voi lähettää ystävälle tervehdyksenä ja lisätä loppuun omaa tekstiä. Ihannetilanne olisi, jos elokuvalla voisi kommunikoida", maalailee Tero Jartti, toinen mikroelokuvan ohjaajista.
Jartin ohjaajakollegan Jari Hietasen mukaan mikroelokuva on sikälikin tervetullut, että lyhytelokuvia ei voi nähdä juuri muualla kuin festivaaleilla. Yksi suomalaisten lyhytelokuvien esitysväylä löytyy internetistä Pixoff-portaalista, jota oli esittelemässä Lassi Tasajärvi. Hänen mukaansa ideana on tukea nimenomaan nuoria elokuvantekijöitä.
Oulun aikakone
Teknoraman yhteydessä esiteltiin uusinta tekniikkaa kamerakännykästä vuoden päästä markkinoille tulevaan videokamerakännykkään. Arkkitehti Jaakko Peltoniemi teki diplomityönään Aikakoneen. Kyseessä on virtuaalimalli Oulusta vuodesta 1822 vuoteen 1882.
Tutkijoiden Pasi Kovalaisen ja Petri Vuojalan kokoaman aineiston pohjalta muokattu tietokoneohjelma keskittyy aikakauden rakennuksiin, joita mukana on noin 80 prosenttia. Tietokanta kasvaa sitä mukaa, kun tutkijat täydentävät tietoja.
"Klikkaamalla tiettyä rakennusta tietokone etsii siihen liittyvät tiedot esimerkiksi rakennuksen väristä, koosta ja materiaalista", selvittää Peltoniemi. Seuraava etappi on maastoon liittyvät tiedot. Tarkoitus olisi myös laajentaa tietoja koskemaan aikakauden kulttuurielämää. Lähitulevaisuudessa kaupungilla kävellessään voisi navigointilaitetta näpäyttämällä tietyn rakennuksen kohdalla saada tietoa kyseisestä kohteesta. Aikakone-Oulu palvelee nyt lähinnä tutkijoita, mutta se on tarkoitus ottaa piakkoin kaupungin koekäyttöön.
Katso video: