Nykyiset lapset ja nuoret kohtaavat päivittäin päälle hyökyvän määrän tietoa, väitteitä ja vaikutelmia. Mediataidoista on tullut kansalaistaitoja, joita pitää myös opettaa.
Ei tarvitse palata kuin 1980-luvun alkuun, kun mediamaailma oli Suomessakin tyystin toisenlainen kuin nyt: pari kolme televisiokanavaa, muutama radiokanava, joukko sanomalehtiä ja aikakauslehtiä. Sen jälkeen tapahtunut muutos on valtava. Useimmat suomalaiset voivat seurata tätä nykyä jo toiselle kymmenelle nousevaa televisiokanavamäärää ja samanmoista joukkoa radiokanavia. Lehtialalla erityisesti aikakauslehtien markkinat ovat mullistuneet. Erityispiirteenä on ollut erikoislehtien sekä sensaatio- ja viihdejulkaisujen suosion huima kasvu.
Kaikkein suurimman mullistuksen on kuitenkin tuonut internet. Se on lisännyt tiedon tarjontaa räjähdysmäisesti. Ei ole liioiteltua puhua informaatiotulvasta. Internetin kokonaisvaikutus kansalaisten elämään on kiistatta myönteinen, mutta se on tuonut mukanaan myös lieveilmiöitä: netti on äärimmäisen tehokas kanava välittää myös valheellista ja vahingollista tietoa. Samaan aikaan internet on myös merkittävästi muuttanut ihmisten ja etenkin lasten ja nuorten ajankäyttöä.
Kaikki tämä kehitys korostaa kansalaisten mediataitojen merkitystä. Niitä oppii myös omin päin käyttämällä viestimiä, mutta erityisesti lapset ja nuoret tarvitsevat ohjausta, mediakasvatusta. Se opettaa käyttämään mediaa kriittisesti ja auttaa erottamaan luotettavan tiedon humpuukista, olennaisen epäolennaisesta.
Viime viikolla työnsä jättänyt opetusministeriön työryhmä selvitti mediakasvatuksen nykytilaa ja teki ehdotuksia erityisesti siitä, miten tämän taidon opetusta pitäisi viedä eteenpäin oppilaitoksissa. Viestintätekniikan edelläkävijän roolia halajava Suomi ei ole tällä hetkellä viestinten käytön opetuksen eturintamassa. Näin on siitä huolimatta, että meillä mediataitojen opetus on tätä nykyä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Esimerkiksi Tanskassa peruskoulun yläluokilla mediataito on ollut oppiaine vuodesta 2005. Britannia on alueella Euroopan johtavia maita. Siellä on jopa erityiselle viranomaiselle annettu vastuu valvoa kaikkien kansalaisten medialukutaidon edistämistä. Myös Ruotsi näyttää olevan Suomea edellä.
Suomeen ei tarvitse kopioida mitään mallia muualta. Ilmeistä kuitenkin on, että mediakasvatusta pitää vahvistaa meilläkin. Merkittävä kohennus olisi, jos kaikki koulut yksinkertaisesti pystyisivät toteuttamaan edes nykyiset opetussuunnitelman tavoitteet.
Ainakin opetusministeriön työryhmän mukaan tilanne on nyt kirjava. On kouluja, joissa mediakasvatus on erinomaista, mutta myös niitä oppilaitoksia, joissa ollaan syystä tai toisesta vasta alkutaipaleella. Syy voi piillä myös opettajien tietämyksen ja taitojen eroissa. Erityisen tärkeää olisikin, että medialukutaitoa käsiteltäisiin laajasti opettajankoulutuksessa.
Ei ole ollenkaan tyhjä hokema puhua mediankäyttötaidoista kansalaisen perusvalmiuksina. Ihminen, joka löytää tiedon lähteille, osaa erottaa luotettavan tiedon epäluotettavasta ja käyttää itse nykyisiä viestintäkanavia, tulee kuulluksi päätöksenteossa ja pystyy myös ottamaan osaa yhteiskunnan kehittämiseen. Erityisen onnistunutta mediakasvatus on silloin kun se opettaa yksilön antamaan arvoa myös omista näkemyksistä poikkeaville mielipiteille.